

Eikös tästä kuvasta pilkotakin onni?
Joskus, yhä harvemmin, median lukemisesta tulee hyvä mieli. Näin kävi tänä aamuna, kun luin päivän Hesaria. Siellä oli pitkänhuiskea juttu onnellisuudesta ja etenkin siitä, kuinka onnellisuuden psykologiaa opiskellaan nykyään jopa Yalen yliopistossa. Toimittaja Venla Rossi oli juuri sopivan penseä tyyppi tarttumaan aiheeseen, sillä hän suhtautui haviteltuun onnellisuuteen melko epäilevästi. Hesarin jutun yhteydessä voi muuten netissä tehdä myös itse onnellisuustestin. Minä sain siitä kovat lukemat, ja arvatkaa miksi! LAITAN YHÄ ENEMMÄN AIKAA HARRASTUKSEEN, JOKA SAA MINUT UNOHTAMAAN KAIKEN MUUN.
Kyllä! Siellä ihan erikseen neuvottiin uppoutumaan harrastuksiin. Onni ei tulekaan rahasta, vallasta, hyvästä työpaikasta tai rakastumisesta. Se tulee jostain, jota teet täydestä sydämestäsi, etkä mieti mitään ylimääräisiä! Olenpa siunattu, että satun omaamaan juuri moisen harrasteen. Täytyy muistaa tämä! Me ollaan oikeasti melko onnekasta porukkaa, kun saadaan puljata heppojen kanssa ja halutaan koko ajan ymmärtää niitä paremmin. Se onnellistuttaa! Uusi satulahuopa ei ehkä tuokaan onnellisuutta! (Tuo se, mutta vain hetkeksi. Kaikkeen uuteen tavaraan tottuu kuulemma niin pian.)
Hieman takki auki lähdin siitä sitten harrastamaan. Tallilla ei ollut about ketään, aurinko paistoi ja Hilppa hymyili. Harjasin sitä juurta jaksaen ja tein hierontakurssin ekan tehtävän: koskettelin hevoseni päästä takajalkaan, kauttaaltaan. Piti tunnustella miltä se tuntuu. Sitten piti ottaa rakennekuva ja arvioida mittasuhteet. Yllättävän vaikea tehtävä! (Niin: Aloitin 10 viikon Omatoimisen hevoshieronnan verkkokurssin juuri tällä viikolla)



Hilpan rakennekuva. Kuvasta kiitos: Kati Hummelin
Tämän jälkeen menin vähäksi aikaa maneesiin käymään askellajit läpi. Hilppa suoritti niin tunnollisesti, että vein hänet kiipeilylenkille kaupan päällisiksi. Onneni tursui melkein yli. Onneksi oli turvaliivi päällä, niin se pysyi aisoissa. Naapuritallin äsken syntynyt varsa katseli tähtisilmillään meitä ja räpsytteli pitkiä ripsiään. Linnut lauloi ja aina kun Hilppa vähän järkyttyi, aloin laulaa Tiisun kappaletta ”Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut sinuun”.
Hyvä päivä!
”Linnut lauloi ja aina kun Hilppa vähän järkyttyi, aloin laulaa Tiisun kappaletta ”Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut sinuun”.”
Menin sitten lukemaan väärin: ”Hilppa aina järkyttyi, kun aloin laulaa…” 😀
(Hevonen kuin hevonen nimittäin järkyttyisi, jos MINÄ alkaisin laulaa.)
Se on raukka niin kyllästetty mun lauluilla, että kokee sen ennemmin turvalliseksi. HUOM! Turvalliseksi, ei kauniiksi.
Eihän se ole yhtään lihava! Vähän vain takakorkea, mutta kyllä se siitä varmaan vanhemmiten tasoittuu 🙂
Se rasvakertymä ei näy tuollaisessa kuvassa. Believe me, ongelma on todellinen! Plus että nyt on ollut tosi tiukalla kuurilla. Rasva silti on ja pysyy, näemmä. Porukka on niin tottunut pitämään isomahaista hevosta lihavana, että tuommoinen pinkeä poni ei näytä miltään 🙂