Taisinkin jo mainita, että tallillemme ilmestyi uusi ratsu. Siitä tulee ihan kunnollinen vuokraheppa jollekin, kunhan ensin valkenee millainen heppu on kyseessä. Sain kunnian korkata kaverin, ja eilen jouduin yllättäen ja pyytämättä tunnille. No eipä siinä, kyllähän tässä ratsastaa osataan, kattokaa vaikka Portugalin videoita. Olenko muuten maininnut, että lusitanojen ravi on melko pehmeä? Ja että ammattilaiset ratsuttavat niitä viikottain? Okei, ja sitten pv:n selkään ja tunnille.

Melko äkkiä kävi ilmi, että en olekaan ammattilainen. Hevosen kunto ei ole vielä kummoinenkaan, lihaksiakin saa vähän etsiskellä, niin olihan siinä oma hommansa. Melko vaikea tässä kohtaa sanoa kuinka sössö oli itse, ja kuinka paljon sopii laittaa hevosen piippuuntumisen piikkiin. Paikoin tuntui, että paiskaudun koko satulasta ulos, kun hevonen vetää päätään alas. Sitten kun tehtailin huonon laukka-ravi-siirtymän, olin varma, että menen sijoiltani, koska ravi osoittautuikin aivan VALTAVAKSI. Miten sitä onkin niin onneton näillä kotoisilla pv-hevosilla? Ei ainakaan nouse päähän!

Välillä pakeni ylle, välillä alle, mutta semmosta se on, alku!

Kivaa kuitenkin oli, ja ratsu on loppu peleissä mukava! Olisin saanut nelistää hänellä huomennakin, mutta ylppärijuhlat vievät elämästäni seuraavat kaksi päivää. Ja se on ilo! Ja ihme myös. Ylioppilaan viittaa kantaa poikani, joka on käytännössä viettänyt koko pikkulapsiaikansa tallin pihassa.

Hilppa, pieni piparnakkeli joutui tänään vielä kerran satulan alle. Jos nenä pysyy räästä vapaana ja pylly kuumeesta, niin Hilppa lähtee huomenna kaverinsa kanssa koko kesäksi laitumelle.

Tänään siis lapsi selkään ja ulkokentälle! Laitettiin neito juoksutusliinaan ihan vain varmuuden välttämiseksi, ja tällä kertaa päädyttiin menemään jopa ravia. Ja voitteko kuvitella, se meni hyvin. Ei tästä varsasta oikein irtoa otsikoita! Kaikki sujuu kuin oppikirjoissa. Nyt hän on ansainnut kesäloman, jolloin hän voi kerrata mielessään ratsuna olemisen alkeita. Syksyllä sitten jatketaan opintiellä. Hyvä Hilppa!

Kuruunumme jalokivi: Hilbert von Pyllykkä.

Pullukkako? No, jostain syystä hänen kiimansa antaa yhä odottaa itseään. Miten voi olla. Jollei sitä nyt ensi viikkoon mennessä ilmaannu, pyydän kiimapiikin ensin itselleni ja sitten hevoselle. Eihän tästä vätystelystä tule mitään! Olen varma, että hän olisi jysähtänyt kiimaan HETI, jos se olisi joutunut yöpymään MIEHEN TUOKSUSSA. No, näillä mennään nyt, kun on se virus tallilla. Rouva voi kyllä oikein hyvin, ja lähettää terveisiä.

Kiimakuningatar on LOMALLA KIIMASTA.