Tämä on nyt sitten niitä päiviä!
Tulen maneesista ulos (törkeä hiki) ja vastaan lampsii tallikaverini. Kysyin: miten kävi kisoissa. Hän vastaa: voitettiin! Siihen on kiva kommentoida: upeeta – ja arvaa mitä, meillä oli paras tunti miesmuistiin! (miesmuisti on kuulemma 2-3 vuotta, että ehkä hieman liiottelin)
Eihän siitä ole kuin muutama jumalan päivä, kun olin täysin valmis vaihtamaan hevoseni esim. maitolitraan. No nyt se ei lähde enää pikkurahalla. Sori vaan. Laatueläin. Palkkioksi saa hierojan kaivelemaan kupeitaan tiistaina. Huomenna kävelen eläimen kanssa luonnossa. Hänellä menee hyvin!
Itsellä ei ole niin väliä. Säärikarvat kasvaa ku olis jotkut kisat. Nyt tajuan miehiä, jotka joutuu sheivaamaan naamansa kahdesti päivässä. Kiitänkin luojaa nyt siitä, että karvankasvuni on sijoittunut sääriin eikä naamaan. Olis siinä vanhempainillassa selittämistä, jos viikset kutittelis poskia.
Ja sitten uutisiin: lese on nykyään kuulemma iso paha susi. Siinä on jotain nitraattia tai -riittiä ja voi kamala ku hevoset pyörtyy. Että melassia kuulemma mieluummin. Jaahas. No sitä sitten kaupalle hakemaan! Samalla tuikkaan eläimeen myös jotain psylliumia tai sen tyyppistä, josko masussa lojuu jonkun hiekkalaatikko. Ei kuulemma haittaa vaikka syöttää varmuuden vuoksi. Jännittävää. Muuttuukohan hevoseni täysin?
Sitten satulauutisia: Isabell Werth on pelastanut meidät kamalan kivalla wintec-satulamallillaan. Meillä istutaan nykyään suorassa ja hevonen kulkee hyvin. Olen täysin valmis silti keskustelemaan pyöreille hevosille suunnatuista estesatuloista, joihin mahtuu myös pitkä tyttö, sillä sehän me myös tarvitaan. Siis ei pitkää tyttöä, vaan estesatula. Pitkä tyttö on jo. Sanomattakin on selvää, että sovitetuista satuloista Prestigen Meredith oli melko lähellä totuutta, koska se maksaa miljardin. Lotto is the word.
Seuraavaksi ajattelin panna omat rakkausasiat kuntoon, ettei tule mentyä hevosasioissa liian pitkälle.
terve!
Viimeisimmät kommentit