Otsikko on hevoseni sanelema. Se on hänen mielipiteensä minusta. Ostin hänelle LAIHDUTUS- ELI TERVEYSSYISTÄ kuonokopan, jotta hänen heinänrouhintansa hieman vähentyisi. Kieltämättä kuonokoppa näytti inhottavalta. Pullukan korvat eivät olleet ihan noin toiveikkaasti pystyssä kuin kuvan hevosella, kun sitä asennettiin. Tulokset ovat seuraavat:
- Hän on ollut koko päivän tarhassa naama paalissa kiinni ja ilmeisesti ei ole saanut hirveästikään taiteiltua heinää napaansa, koska sisään otettaessa hän syöksyy heinäkasalle HYVIN sydämistyneenä
- Hän ei suostu juomaan ämpäristä lämpimämpää vettä, koska häntä on loukattu (normaalisti imaisee ämpärillisen saman tien)
- Hän ei suostu kuuntelemaan vitsailua asian tiimoilta (kertoi vuokraaja, jolle Pullukka naamaili)
- No ei varmasti ole laihtunut grammaakaan
Ymmärretään! Kuonokoppa ei siis ole ratkaisu! Räjähtäminen kappaleiksi ilmeisesti on. Onneksi nyt on niin kova pakkanen, että kaikki syöty heinä menee lyhentämättömänä lämmityskuluihin eikä varsinaiseksi vararavinnoksi.
Ikään kuin korostaakseen urheilullista imagoaan Pullukka pukitteli tänään kuin luonnonvarainen kavioeläin juoksutettaessa. Ei ollut mikään tunnistettava askellaji se, kaikki ketarat olivat välillä vuorollaan ilmassa, mutta myös yhtä aikaa. Sen perään suoritettiin sen mittakaavan ravi, että liitovaihetta ei tarvinnut etsiä hyvän tahdon eleenä. Se oli erittäin selkeästi siellä. Aina tule hiukka paha mieli kun näkee hevosensa kaikki komeat puolet ns. ulkopuolelta. Hirveän harvoin pääsee itse niihin osalliseksi. Onneksi tällä kertaa maneesissa oli yksi ihminen ja hevonen meidän lisäksi, joten todistaja löytyy tukemaan selontekoani.
Pakkasta oli tänään tosiaan siinä määrin, että ei edes suunniteltu lapsen kanssa menevämme hevonselkään. Jäätymiskuolio odottaisi nurkan takana. Siispä päätimme että jakaudumme Äidit-ryhmään ja Tyttäret-ryhmään. Voi hyvä ihme, että sydämeen kivisti kun itse taluttelin Pullukkaa ja samassa maneesissa tepsuttivat minun tyttäreni ja Pullukan lapsi. Onhan tää aivan korvaamatonta. Meinaahan siinä raavaampikin ihminen räjähtää ylpeydestä kappaleiksi kun niitä kahta katselee. En ole ihan varma ymmärsikö Pullukka tilanteen kauneuden.
Ja sitten katseet tulevaisuuteen! Tapasin tänään elämäni ensimmäisen Personal Trainerin. Olen kyllästynyt siihen, että kroppani ei toimi niin kuin haluan ja voimaa uupuu. Niinpä otin asian työstöön. Nyt on nimittäin niin, että meikällä alkaa sen päivänen lihaskuntokuuri ja niin muuten alkaa Pullukallakin. Että ollos huoleti, hevosein, samalla kun hölkkäämme sinulta ylimääräisiä pois, Katja rypistää itsestään kaiken irti. Nyt riittää huono ryhti ja selkävaivat. Tervetuloa energia, vahva olo ja toimiva kroppa! Tulen raportoimaan meiningistä teille. Tähtäimenäni nimittäin on tulla kroppani kehittymisen myötä paremmaksi ratsastajaksi. Pohditaan sitten porukalla miten onnistun. Nyllähtee!
Voinko saada annoksen muonaa, kiitos?
Siis oikeasti! Laita itsellesi naamakoppa ja istu päivä herkkupöydän ääressä kun muut syö! Sinä edes ymmärtäisit että kyse on laihdutuksesta, hevonen ei ymmärrä. Voi herranjestas, pitääkö ihan kaikkea kokeilla, ennen kuin järjen ääni pääsee kuuluviin. Kai siihenkin pitäisi ensin totuttaa, että edes osas syödä tai juoda tommosen hökötyksen kanssa. Ei kuulu ns. hyvään hevosenpitoon tuollaiset välineet. Anteeksi vaan!
Kuuluuko hyvään hevosenpitoon katsoa kun eläin ahmii itsensä metaboliseksi hyökkäysvaunuksi?
Näin loppiaisen hartaassa tunnelmassa voi heittäytyä filosoofiseksi ja pohtia hyvää hevosenpitoa teesi-antiteesi-synteesi -menetelmällä. Hevonen lihoo, kun se syö koko ajan. Hevonen syö koko ajan, koska se kuuluu sen lajityypilliseen käyttäytymiseen. Hevonen asuu pk-seudulla maneesitallissa eikä vedä tykkejä rintamalla tai kirmaa arolla. Siis hevonen lihoo.
Onko oikein
a) pitää hevosta pk-seudulla maneesitallilla
b) pitää hevosta ylipäätään
c) käydä töissä ja nukkumassa sen sijaan, että jatkuvasti hevostaan ravauttaa ympäriinsä tai vetää tykkejä pk-seudun metissä
d) ottaa heinä pois ja aiheuttaa vatsahaava
e) olla aiheuttamatta vatsahaavaa ja keksiä keinoja, miten hevonen voi olla
1) tyytyväisesti lajityypillinen sekä
2) lihomatta metaboliseksi hyökkäysvaunuksi.
Tässäpä dilemmää.
Saattaisin valita vaihtoehto een itsekin ja kokeillä kaikkea. Toim. huom. hevoisen omistajana ollessani kokeilin kaikkea, eikä hevoisein kuollut vatsahaavaan eikä ylensyöntiin vaan nivelrikkoon. (Joka osaltaan johtui ylensyönnistä.)
Mutta – ihme ja kumma – terveimmillään se oli, kun kaiken järkeni käytin siihen, ettei se imuroi itseään läskipalloksi vaan hoikistui hieman.
En tiedä, ymmärsikö se jalot tarkoitusperäni. Mutta kyllä se ymmärsi, että sillä oli kevyt askel ja vähemmän kipuja. Minun valintani johdosta.
Saarna päättyy.