Olen nero

Aloha, parahin kavioeläinten ystävästö!
Tänään sain kokea piiiiitkästä aikaa suurenmoista tyydytystä omasta ratsastuksestani. Meillä oli tunti, opettaja oli aivan ihana. Ja ei edes mies. Alkuun Unski oli jäykkä kuin mikä nyt voi olla tosi jäykkä. Se oli tietty oletettavaakin, kun oli se osteopaatti ollut. Mutta lopputunnista rukoukseni kuultiin! Tai ehkä tarkemmin ajatellen avut menivät läpi. Jestas sitä onnen määrää! Oikein kun peilistä vilkas, niin näytti jopa omasta mielestä hyvältä. Miettikää tätä, te kaikki jotka harrastatte jotain järjenvastaista: montako kertaa vuodessa TE saatte sanoinkuvaamattomia onnentunteita omasta onnistumisestanne? Me ratsastajat saadaan niitä keskimäärin 1/vuosi. Ja sillä jaksaa taas ihan sujuvasti vuoden.

Ainoa asia, mikä tässä lajissa varsinaisesti mättää on se, kun jotkut tallilla kävijät on niin valtavan nyrpeitä. Onneks niitä on aina vähemmistö, mutta on se silti aika pernasta, kun jonkun naama on aina nurinpäin ja kaikki muut tekee aina väärin. Usein ne ihmiset ratsastaakin sillai kostomentaliteetilla. Näyttää siltä kun hevonen olisi syypää kaikkeen sillä hetkellä. Voi eläinpoloa. Mikä niitä ihmisiä siis vituttaa?

Ennen vanhaan talleilla oli aina yksi kireäpipo ja se oli useimmiten opettaja. Sitä pelättiin. Isot tytöt saattoivat olla penseitä ja ylimielisiä myös. Yksityishevosten omistajat oli tietenkin aivan omaa rotuansa. Rikkaita. Pienenä tyttönä mietin aina, että sitten kun musta tulee rikas, ostan hepan. N. 25 vuotta myöhemmin tajusin, että eihän se varsinaisesti tarvitse kuin pari luottokorttia. Joustoluottoon on myös moni turvautunut. Tähän kohtaa laitan mielelläni jonkun pankin logon, jos voidaan keskustella joustavista maksuehdoista seuraana hankintani kohdalla.

Seuraavat 2 kuukautta Unski on siis mulla ns. koeajossa. Sinä aikana valkenee a) onko meidät todellakin luotu yhteen vai olenko vakavasti harhainen ja b) saanko ostorahat jostain revittyä vai olenko vakavasti harhainen ja luulen vain. Eli siis talouspuoli kiinnostaa!

Tänään tuli pikkusen lyhyempi läppä. Se johtuu siitä, että pitää lähteä nyt tassueläimen kanssa luontoon.
Kuvamatskua olis tullut, mutta opettaja sanoi, että ei viitti ottaa vielä videoo, kun näyttää niin huonolta. Haha! Kyllä nyt nauru maittaa.

Huamiseen, moi!