Tässähän voisi taas kertoilla kuinka hepat voi, mutta nyt en pysty. On pakko ottaa vähän kantaa. Luin Horsemail.fi:stä hienon haastattelun Kari Kallosesta. Kallonen on paitsi mies, joka pyrki Ratsastajainliiton hallituksen puheenjohtajaksi, myös vasta aikuisena ratsastuksen aloittanut henkilö. Näiden lisäksi hän on erittäin meritoitunut liikemies ja järjestöaktiivi. Olen lukenut hänestä jokusen haastattelun, joista jokaisesta hohtaa totaalinen egoilun puute ja halu saada Ratsastajainliitto toimimaan entistä paremmin. On ihanaa, että joku tulee meidän vanhojen hevosharrastajien keskelle tuorein silmin ja kuitenkin järjestö- ja edunvalvontahommissa kannuksensa ansainneena. Kallonen otettiin SRL:n hallitukseen, onneksi. Hän kommentoi viimeisessä lukemassani haastattelussa, että ratsastajissa on tosi paljon TAKAKIREÄTÄ PORUKKAA. Meinasin kuolla nauruun ja itkuun samaan aikaan! Se on niin totta! Meidän lajissa ollaan aina valmiina väittämään vastaan ja suhtautumaan ylimielisesti uusiin näkemyksiin. Voi miten ihanaa, että joku ulkopuolinen sen huomasi!

SAMAAN AIKAAN TOISAALLA: ihan hirveää, tuollainenko kuva meistä tulee? No hitto, sen on pidettävä paikkansa, ja jos nyt oikein mietin, niin tottahan se pahimmassa tapauksessa on. Kyllä ratsastajaporukoista ystäviä saa, jos jaksaa tarpeeksi kauan odottaa, että hyväksytään joukkoon. Vaihtoehtona on beesailla ja olla samaa mieltä auktoriteettien kanssa, jotka eivät tiedoillaan tai taidoillaan enää edusta maamme terävintä kärkeä, mutta jankkaavat silti olevansa oikeassa. HUOM! En missään nimessä tarkoita talliyhteisöjä, vaan juuri niitä, jotka päätyvät päättämään asioista. Ja sitten vielä: vaikka ihminen on tosi, tosi hyvä ratsastaja, hän ei välttämättä ole oikeassa kaikissa asioissa. Hyvä ratsastajahan osaa ratsastaa. Hyvä johtaja osaa johtaa. Hyvä kirjanpitäjä peittoaa kaikki. Hyvä verkostoituja avaa ovet, joita mykkä tai takakireä ratsastaja ei koskaan onnistuisi avaamaan. Hyvästä ratsastajasta ei välttämättä ole iloa kuin muutamalle hevoselle ja ratsastajalle itselleen, jos hän ei ole esim. pedagogisesti taitava.

Kallonen puhui haastattelussaan myös läpinäkyvyydestä. Se on elinehto piakkoin kaikille konklaaveille. Miten on, SRL, onko todella niin, että äijäkerho ei merkitse enää mitään? Onko tosiaan niin, että muutamat tyypit eivät sovi miten täällä asioita hoidetaan? Byrokratia ei ole vaihtoehtona juurikaan parempi. Miksi asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä? Mihin jäi esim. selvitys hyväksikäytöstä lajimme parissa? Mikä on niin paljon tärkeämpää kuin hyvä henki, ettei sen eteen ehditä tehdä hommia? Kilpailukalenteri?

Tässä ote ratsastajien 7 päivää -mediasta eli Hevostalli.netistä. Tällaisia me olemme. Tässä aloittaja on kysynyt yhdestä tallista( joka on oikein kiva paikka ja omistajat myös hyviä tyyppejä,) mitä mieltä jengi on:

“Ei todellakaan ole lämmintä, älkää jaksako valehdella”
“Siellä on täyttä ja koko ajan jonoa niin että älkää huoliko, ette te sinne pääse.”
“Kertoo varmasti paikasta tarpeeksi kun kriittisimmät kommentit poistettu.”

“Aloittajan kannattaa tosiaan käydä pohjat tarkistamassa sekä myös tarhat ja tarhat nimenomaan sulan maan aikaan. Kannattaa varautua kumisaappailla kun menet”
“Täytyy sen olla hieno kun on amerikkalainen nimikin.”

Mä melkein oksennan aina kun näen näitä kommentteja (nämä olivat maltillisia). En voi kun arvella, että noita ihmisiä on mollattu ja kiusattu aivan hirveästi, että jaksavat olla noin masentavia paskoja. Herätkäämme, perhana soikoon!