Myönnän, seurasin TYÖpaikalla olympialaisten estefinaalia. En hirveämmin kuunnellut päivän musiikkeja tai uutisia, koska toljotin liikenevän ajan ruutua. Voi kauheaa, miten jännittävää, vaikka siellä ei ollut yhtään suomalaista. Mutta siellä oli PEDER! Se on hyvin harva laji, jossa toivon Ruotsin voittoa, mutta tässä tapauksessa kyllä. Peder Fredricson on paitsi a) ihana, hän on myös b) ratsastajana aivan verraton kaveri hevoselle. All in eli Allan on kutakuinkin Hilpan kokoinen käppänä, mutta hyppää kuin kenguru, ja Peder selvästikin tietää miten siellä selässä ollaan pitkänä miehenä niin, ettei häiritä hevosta. Mikä ilo silmälle, monin tavoin.

Tämmöisistä asioista saa aina hirveästi lisää potkua. Vaikka esteet ovat kutakuinkin kaksi kertaa korkeampia kuin meidän, voi ratsastus molemmissa luokissa olla joko kaunista tai ei-niin-kaunista. Oikein tökeröä menoa ei finaalissa tietenkään näy, mutta kieltämättä otti vähän sielusta, kun Cian O’Connorin hevoselta tuli verta nenästä, eikä kukaan sanonut mitään. Eihän se kuitenkaan ole normaalia. Selostaja Ossi Backlund oli oman elämänsä salapoliisina selvittänyt mitä asiasta sanottiin, ja vastaus oli tämä: EI HAITTAA, JOS HEVOSELTA TULEE NENÄSTÄ VERTA. Jassoo? Aikamoista. Olen muutenkin kuullut ei-niin-mairittelevia huhuja O’Connorista, että tämä nyt ei varsinaisesti paranna kuvaani hänestä. Mutta tuomitahan ei tietenkään voi, kun ei tiedä miten asiat on. On siis luotettava Piude Myrskogiin, joka toimii stewardina olumppialaisssa.

Tällä kertaa tv-kuvissa oli mukana myös hevosen ääni, tuhina ja puhina. Eräs työkaverini (Esko Eerikäinen) oli katsonut kenttäratsastuksen maasto-osuutta, ja totesi, että NEHÄN IHAN PUHISEE SIELLÄ, TAITAA OLLA RANKKAA! En viitsinyt sanoa, että moni puhisee ihan vaikka ei olisikaan, totesin vain, että kyllä, rankkaa on. Nyt kun entinen pituushyppääjä Arto Bryggare ihmetteli ääneen miksi hevosia pitää kuskata maasta toiseen, että eikö ratsastusta voisi jättää pois olympialaisista, tulee kieltämättä pohdittua asiaa. Mikä hiton järki on kuljettaa hevosia maanosasta toiseen? Eikö näitä voi hoitaa millään muulla tavalla? Onko ratsastusurheilun tulevaisuus se, että isot ratsastusmaat vaativat, että laji säilyy sellaisenaan olympialaisssa, vai onko jonkinlainen virtuaalinen vaihtoehto jo tekeillä? Toivon, että on.

Onhan se kovan luokan estehevonen kyllä ihan eri rotua, kun meikäläisten tallukat. Se on ihan sama mitä siihen eteen laitetaan, loikka kulkee. Valot, äänet ja muut – ihan sama. Lentokoneessa matkustaminen? Ihan okei. Ajatus siitä, millaiseen takalukkoon pieni sierainmenvenyttäjäni ajautuisi moisien asioiden äärellä saa minut lähes nauramaan.

Hän nimittäin tarvitsee paljon ymmärrystä! Tänään hän oli esimerkiksi aamulla täysin juntturassa, koska osteopaatti kävi maanantaina. Ei pysty meneen. Kiimakin taitaa painaa. Vituttaa. En pysty. Ratsuttaja antoi periksi. Viimeiset kaksi kertaa Hilppa on ollut SUPER. Niin että saas nähdä mitä huomenna tapahtuu, kun meillä on tunti.