Kuva viikon takaa, jolloin POJAT SAI NUUHKIA MISTÄ HALUSIVAT.
Hilpalle kuuluu hyvää, kiitos kysymästä! Kiima on ohi, ja nyt saa taas pojat kyytiä. Ainakin se yksi, joka päästettiin nuuhkimaan hännän alle, kun oltiin käytävällä. Jos jossain vaiiheessa intoudun astuttamaan Hilpan ja jatkamaan mäyräkoiralinjaa, saattaapi olla, että neito tiinehtyy rivakasti. Sen verran on kiihkeä ja ehtoisa hän.
Milloin viimeksi istuin hevoseni kyydissä? Sunnuntaina. Mentiin ihan perusjutut molempiin suuntiin, eikä mitään merkillistä tapahtunut, mikä on lähes viisivuotiaan kanssa kiva asia. Ravattiin, vaikka vastaan laukkasi aikuisia jne. Ihan sivistynyt meininki. Maanantain Hilppa sai neulasta, ainakin luulen, sillä olin sopinut eläinlääkärin kanssa, että selän valkuaispatit (tms.) piikitetään pois. Sanovat, että samoihin paikkoihin niitä ei enää enää ilmaannu. Toivomme näin. Kävin moikkaamassa Hilppaa ja käytiin kävelyllä. Hänellä oli myös jaloissaan uudet kevätkengät. Mikä oli tepsutellessa! Eläinlääkäri sanoi, että pari päivää olisi hyvä pitää breikkiä ratsastuksesta, jotta selkä asettuu. Tänään ollaan siis vielä pellossa ja huomenna mennään ja hypätään. Olenkin pohjiksi katsonut videoita viimekertaisesta esteradastamme. Sehän meni oikein kivasti, mutta oma hosuminen siellä selässä hieman häiritsee. Siihen aion seuraavaksi kiinnittää (taas) huomiota. Se saa loppua. Etenkin kun viikonloppuna on taas koulurataharkat, johon ilmoittauduin, koska viimeksi oli niin kiihkeä meno. Josko nyt sivistyneemmin? Prossathan olivat tokalla kierroksella ihan asialliset, mutta eka kierros oli yhtä riuhtomista. Kouluratsastaminen on vaan niin pirun vaikeaa!
Dressage very difficult, we not can.
Nyt ollaan pääsemässä sentään hyvään oppimisrytmiin, meillä on yksi estetunti ja yksi koulutunti viikossa. Luulisi niillä eväin aukeavan viisauden portit. Toisinaan tuntuu hieman hitaalta touhulta. Erään nuoren ratsastajan äiti kysyi minulta eilen ”Onko se sinun hevosesi kiva?” Olin hetken öönä. Onkohan se, vai rakastanko sitä, koska se on minun? Jaa, mutta Hemu ja HannaP ovat kehuneet, joten kai se on ihan kiva! Minun mielestäni Hilppa on IHANA.
Kevään mittaan olisi viisasta lähteä johonkin merta edemmäs käymään kisoissa. Siitä olisi hyötyä paitsi Hilpalle, myös minulle. Ahdistaa, kun ihmiset tuijottaa, jos on vaikeaa. Jos menee hyvin, ei ahdista yhtään! Pitää varmaan mennä hyvin sitten.
Moni on tivannut miten meidän viikkorytmi menee. No, normaalisti pyritään siihen, että opintopäiviä on kaksi: esteitä ja koulua. Jos keli on otollinen, käyn kahdesti maastossa ja kerran vielä kentällä sohimassa itsekseni. Jos keli ei suosi, mennään kentällä pari kertaa ja juoksutetaan/ohjasajetaan yksi kerta. Kunhan kelit paranee, alan käydä ihan vallan laukkamaastoissa, jotta saadaan rakennettua sitä kuuluisaa kuntoa. Näillä kohti kesää, jolloin kerätään sitten massaa, eli MAHAA!
Hyvällä tuurilla huomisen reenistä saatte videopätkää ainakin Kavioliiton instaan nimeltä Kavioliitossa30v!
Walking in field, yes, niceness.
Viimeisimmät kommentit