Hevosnaisen voi karsinoida, hän ei siitä suutu.
Minä olen 47-vuotias perheenäiti Espoosta. En jaksa meikata kovinkaan usein ja viihdyn tosi hyvin tallivaatteissa. Minulla on kaksi teiniä ja kaksi koiraa ja osaan ajaa autoa. En käy baarissa koskaan, tai jos käyn, siellä ei ole ketään muita (esim. viime lauantai). Käyn yhdellä huoltoasemalla aika usein ja Alepassa myös. Siellä törmää aika vähän kehenkään. Alepassa enimmäkseen sekakäyttäjiin (ei mun juttu) ja huoltsikalla – no, ilta-sanomien ostajiin (ei myöskään mun juttu). Siinä on jo karmea keko asioista, joilla ajaa mahdolliset poikaystäväehdokkaat tiehensä. Tai olla törmäämättä niihin ollenkaan.
Hevosnainen ei työtä pelkää.
Ja voi veikkoset jospa siinä olisikin kaikki! Mutta ei. Minullahan on kaksi hevosta. Suuri osa tapaamistani miehistä pelkää hevosia ja kertoo sen heti kun kuulee, että minulla on hevosia. Kun sitten nauraen kerron, ettei niitä tarvitse pelätä, miesten kivekset nousevat takaisin lähtökuoppiinsa. Nainen on rohkeampi kuin mies. Hirveä tilanne. Kristillisdemokraatit varmaankin leimaisivat tilanteen luonnottomaksi. Valitettavasti se on arkeani.
Kun sitten mennään arjen rutiineihin, tosiasiahan on, että tallilla kuluu kutakuinkin kaikki illat ja viikonloppupäivät. Melko harva mies haluaa intoilla mukana menossa. On niitäkin, mutta ne on laskettavissa yhden käden sormilla.
Hevosen ostosta en neuvottele kenenkään muun kuin pankin kanssa. On se sitten kuka tai mikä hyvänsä. Ei tulisi mieleenkään kysyä mieheltä voinko ostaa hevosen. Sehän on minun! Minun puolestani mies voi ostaa uuden purjeveneen vaikka joka päivä jos se tekee hänet onnelliseksi. Miksen siis minäkin tekisi niin?
Satulaan voi näissä hommissa luiskahtaa useampikin tonni, mutta sehän on sijoitus! Hyvä satula kestää aikaa. Sitä ei moni mies tajua. Hauskin kommentti koskee kuitenkin ratsastamisen seuraamista. Erään ratsastavan naisen mies pitää hevosia ihan ok elikoina, mutta hänen mielestään ratsastamisen seuraaminen on yhtä kiinnostavaa kuin maalin kuivimisen. Aivan murhaa, sanoo hän. Saatan ymmärtää. Jos joutuisin esim. kaukalon laidalle kyttäämään lätkää, sammuisin tod.näk. pystyyn. Ei vaan kerta kaikkiaan pysty kiinnostumaan. Minkäs teet.
Haisevuus saattaa olla myös yksi luotaantyöntävä elementti. Meidän hevosnaisten mielestähän hevoset tuoksuvat, mutta olen kuullut, että joidenkin mielestä kyse on hajusta. Se ei kuulemma vedä puoleensa. Ihme juttu. En myöskään tajua miksi kypärän muokkaama tukka olisi huonompi kuin tupeerattu tai föönattu. Seksikkääksi voi mielstäni luokitella myös tallilta tulossa olevan naisen, joka piipahtaa kotimatkalla kauppaan. Onhan siinä jotain alkuvoimaista, eikö?
Hevosnainen priorisoi selkeästi ja ymmärrettävästi: hevosiin. Ei turhia luuloja ja tuuleen heitettyjä toiveita. Nainen ja hevonen ovat yksikkö! Hevonen tekee naisen onnelliseksi! Mutta on tässä kääntöpuolikin. Jos naisen antaa telmiä tallilla sydämensä kyllyydestä, hän on onnellinen. Ja jokainen tietää mitä onnelliselta naiselta saa: kaiken, mitä tajuaa pyytää.
Hei mies! Hanki sinäkin hevosnainen! Ei tule aika pitkäksi. Paitsi jos sinulla ei ole omaa elämää.
köh köh. Olen ollut sun ja Kian järkkäämillä luennoillakin.
Ja se juttu on niin, että hevosnaisen ukko saa kattoa ihan sydämensä kyllyydestä jalkapalloa. Ei mirkku motkota.
Täällä otettiin hevosia pelkäävä mies ja kammettiin se hevosen selkään. Kyllä tuo vieläkin ”kunnioittaa” tuollaista monta sataa kiloista eläintä maasta, mutta piru laskettelee selässä sellaisella lahjakkuudella että itseltä vei vuosia ratsastaa niin hyvin. Nykyisin pitää välillä karata tallille että sinne pääsee yksin. Mutta eipä ole ikinä tarvinnut keskustella hevosiin menevistä rahoista sen ekan laukan jälkeen.
Me ollaan niin samiksii et oltais varmasti sydäntstävii, jos tammat asuis samalla tallilla Jos osaisin kirjoittaa niin tämä voisi olla minun kynästä, kiitos taas Katja!
SE on ihme että mulla on aviomies (toistaiseksi)….
Se mies joka meillä asuu osti takavuosina moottoripyörän. Kun huomasi, että eukkoa ei kotona juuri näy. Varsinkaan iltaisin ja viikonloppuisin.
Moottoripyöräkaupoilla oli vielä rehvakkaana sanonut, kun myyjä oli kysynyt että eikös rouvan mielipidettä kysytä prätkäostoksilla, että ”sillä on kuule ihan omat harrastukset!”. Myyjä oli hetken hämmennyksen jälkeen onnitellut, jolloin mies joka meillä asuu oli sanonut että rouvalla on hevonen. Tarina ei enää kerro, mitä myyjä tähän oli vastannut 😀
Vastasi ”niinpä tietysti.”
En tajua miehiä. Mulle kelpaisit Katja ihan koska tahansa. 😉
Oho, tais tulla väärä sana: ”kelpaa”. Kukaan oman arvonsa tunteva nainen ei ota mieltä, jolle hän ”kelpaa”. 😀
On ne hevoset hienoja elikoita, ei siinä mitään. Mutta jos ne on niin älyttömän hienoja, niin mihin ne hevosnaiset sitte miehiä enää tartteekaan, olen miettinyt? Oisko kaikkien kannalta paras pysytellä sinkkuna, jos kerran hevoset on se elämän tärkein sisältö? Sinä olet jo onnellinen, niin mihin sinä enää sitä kumppania tarvitset? Koska sellainen ”kuuluu” olla, ettei olisi sosiaalisesti rajoittunut? Mieti nyt vielä kahteen kertaan.
Tarvitsetko miestä taloudellisten asioiden vuoksi? Hevosenpito on kallista, sen tietävät kaikki, mutta jos vaikka hankit yhteisen hevosen toisen heppanaisen kanssa ja jaatte muutenkin kuluja. Asukaa konikommuunissa. Tai jos opiskelet parempipalkkaisen ammatin? Olet sitten entistä riippumattomampi kenestäkään ja voit ostaa aina vain paremman satulan yms.
Perheen perustamiseen? Se vasta tallilla ja satulassa vietettävää aikaa rajoittaakin. Ja sinullahan on jo se nelijalkainen lapsesi.
Mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä enemmän kaikkien kannalta win-win tilannetta sinun sinkkuutesi tuntuu.
Jokaisen hevosnaisen kanssa seurustelemista harkitsevan miehen tulisi ymmärtää, että hän tulee aina, siis AINA jäämään hevosille kakkoseksi. Fiksuimmat hevosnaiset sanovat tämän reilusti suoraan. Tietysti jos kumppani sen kanssa pystyy elämään, niin mikäs siinä sitten.
Mitä mun siis pitää miettiä kahteen kertaan? Mullahan on lapsia, koiria ja hevosia ja poikaystäväkin oli jossain vaiheessa. Mutta ei nyt. Niin pitääkö mun miettiä siis että haluanko joskus jonkun kainaloon? Okei, mietitty.
Ihan loistava juttu onneksi valitsin hevosnaisen vaimokseni
Aallot Peterille!
Renkinä on hyvä olla.. 8. vuosi tulee täyteen, enkä valita (en uskalla) …. ei ole syytäkään. Ja hevosissa ei ole muuta hajua kuin tuore paska. Se ei ole tästä maailmasta. Katja kirjuuttaa hienosti ja todenmukaisesti..Tallinomistajan ukkona ei myöskään ole vapaa-ajan ongelmia, mutta kyllä se sohvamonttukin on tutuksi tullut. Älkää ukot epäröikö ottaa heppa-akkaa siipaksenne… ne rakastaa teitä melkein yhtäpaljon kuin hevosiaan ja kissojaan… saatat saada pusun kun karsinan ja tarhan olet tyhjännyt.. ja kotona muutakin….. 🙂 lopuksi, ennen minulla oli rahaa ja ystäviä, nykyään mulla on hevosteleva nainen. (ah, niin rakas!)
En ymmärtäny kirjotusta? BD … Mun elämästä n. 14h päivässä kuluu hevosten kanssa, silti mulla ei oo poikaystävää, eikä kyllä tyttöystävääkään :p
Hyvä, että hevoset tekevät sinut onnelliseksi! Miehiä tuskin tulevaisuudessakaan kiinnostaa, jos elämääsi ei näiden jalojen eläimien lisäksi muuta mahdu… Vaikuttaa elämä eläimien kanssa olevan yksinäistä, ja tullee tuolla menolla olemaan. -tsemppiä!
Melko yksioikoinen näkemys elämästäni ja ennen kaikkea miehistä, mutta hei – se on sinun näkemyksesi! Toivottavasti viihdyt omassa elämässäsi yhtä hyvin kuin minä omassani.
Juurikin näin, eli hevosnaiselle itsenäinen mies, jolla mieluusti saisi olla omaakin elämää! Kyllä se vielä löytyy..ja jos ei löydy niin parempi ilman..<3