Nyt kun olen pistänyt amerikkalaiset piilolihakset hommiin, on kieltämättä helpompi alkaa edes pikkuisen sorvata omaa istuntaa. Sehän on sillä tavalla hyödyllistä hommaa, että istumalla paremmin, hevonen PÄÄSEE LIIKKUMAAN PAREMMIN. Ei siis tarvitse olla dressage-hikari, kyse on vain ja ainoastaan siitä, että annetaan hevoselle parempi tsäänssi eli mahdollisuus toteuttaa työtään. Eli: jokaisen kannattaa kyllä kiinnittää asiaan ihan pikkuisen edes huomiota, jotta hevonen voi paremmin. Ja nyt siis puhun siitä, mihin kohtaan jalkasi asettuvat roikkumaan hevosen molemmin puolin ja miten ahterisi killuu penkin päällä. Myöskin yläkropan asettuminen alemman kokonaisuuden päälle joko jarruttaa tai edesauttaa hevosen liikkumista. Sen pituinen se.
On todella hyödyllistä kuulkaa mennä pelkkää käyntiä pitkät tovit! Siinä ehtii tunnustella miten perin istuu ja mihin kädet ja jalat asettuvat. Ja paino. Väitän, että olen saanut paikoin ahaa-elämyksiäkin! Saas nähdä onko niistä enää mitään jäljellä, kun tositreeni alkaa. Nyt olen lähinnä keskittynyt pitämään asennon paketissa, kun ravi alkaa. Meillähän sitä mennään nyt kaksi kierrosta per suunta. On kuulkaa hieno fiilis, kun ihan ajan kanssa ehtii kiinnittää huomiota vain ja ainoastaan istuntaan! Väitän, että pikku puksuttimeni kulkee SUPERHIENOSTI, koska minä onnistun istumaan hetken oikein. Istuntani leviää hyvin helposti, mutta jostainhan se on aloitettava.
Ratsastustunneilla ehtii melko vähän nysvätä istuntansa kanssa. On liian iso homma saada hevonen toimimaan annettujen tehtävien mukaan. Siinä alkaa kropan pito helposti lipsua (ainakin mulla) ja alan ns. työntää hevosta tehtäviin. Sehän on ihan persiillään, hevosen pitää kulkea työntämättä! Ja ei se muuten kulje, jos lojuu selässä miten sattuu. Nimimerkillä mistäkö tiedän. Onhan tässä mennyt se KOLME VUOSIKYMMENTÄ ennen kuin tajuan, että rentous käsittää vain joitain osia kropasta. Jos on täysin rento, on käytännössä löysä. Kun opettaa keskikropan lihaksia olemaan nipussa, ne alkavat pikku hiljaa tottelemaan sanomattakin. Kuulemma.
Mutta näin tämä kuntoutuminen sujuu kivasti! Keskityn lähinnä itseeni, mukana myös hevonen.
JA SITTEN UUTISIIN! Pullukka urheilee maaseudulla innokkaasti, kukaan ei kuulemma usko, että hän on 20v! Ihana kuulla. Saa vielä hetken urheilla menemään, sillä kevään puhjetessa kukkaan on edessä lähtö miehelään. Olemme valinneet oriksi Gigolo van Paemelin, sillä viimeinen varsulimme Poppana on niin hieno, ja sellaisia toivotaan lisää! Eihän tässä ole taas mitään järkeä, mutta onpa ihanaa.
Viimeisimmät kommentit