Voitko Katja soittaa mulle osteopaatin? Kuva: Outi Impivaara

 

Soitin keskiviikkona pojalleni ajaessani töistä kotiin. Keroin vaihtavani vain vaatteet ja jatkavani sitten tallille, koska hevosella on osteopaatti. “Anteeksi mitä”, sanoi poikani, “montako kertaa olet vienyt minut hierojalle tai jollekin? Et kertaakaan”, hän kommentoi. Vastasin tähän, että olet kyllä ihan oikeassa, mutta kun tämä heppa kantaa meitä, niin kai sillekin jotain pitää tehdä. On kantanut myös sinua, rakas poikani, silloin kun umpilisäkkeesi poistettiin, etkä saanut kävellä. “Ai joo”, kommentoi tuohtunut hevosallergikko. “Mutta mä oon ajatellut meidän perheen puolesta tosi paljon, nytkin on kirjotukset meneillään”, hän korjasi. Ostin hänelle pullan ja tein eväät kirjoituksiin. Näin toimii vastuunsa tunteva hevosnainen!

Tosiaankin soitin osteopaatin paikalle, koska halusin selvittää miksi lapsen uusi ystävä Masa ei oikein ala kehittyä. Toki jotain pientä kehitystä on tapahtunut, mutta jotenkin homma vähän laahaa. Eläinlääkäri on käynyt jo aiemmin, ennen kun alettiin reenata, eikä mitään dramaattista ole näkösällä. Löysät takapolvet tuolloin hoidettiin. Arvoitus on siis vielä ratkomatta.

Vaan olipa hyvä, että kutsuin Tiinan! Tiina Kataja on siis kyseessä oleva osteopaatti, johon tutustuin jo Jaska-hevosen aikana. En yhtään muista kuka tuolloin neuvoi soittamaan Tiinalle, mutta hevonen kiitti siitä puhelusta. Jaska oli monin tavoin vinksin vonksin ja heikun keikun, ja Tiinan hoidon jälkeen se oli a) täysin rakastunut Tiinaan ja b) SAIRAAN hyvä ratsastaa. Tiina sai käydä monta kertaa. Pullukan kohdalla hoitovaste ei ollut yhtä voimakas. Kenties Pullukan pulmat olivat tuolloin Tiinan ulottumattomissa.

En ollut paikalla hoidon aikana, mutta sain kattavan briiffauksen ja saavuin talliin juuri kun Tiina oli lopettelemassa. Hän kertoi, että Masa oli niin monella mutkalla jumissa, että jopa satula on saattanut tuntua ahtaalta sään kohdalta. Myös kaulan alueella oli niin hanakkaa jumia, että jopa hypätessä on saattanut tuntua ikävältä etujaloille. Ja ennen kaikkea selän lihakset eivät ole päässeet lainkaan kehittymään, koska sen seitsemän jumia ovat estäneet liikkeen matkan sinne asti. Hevonen on ikään kuin ollut poikki, siinä on ollut etu-ja takapää, eikä keskellä ole tapahtunut yhdistymistä. Hyvä uutinen on se, että tilanne saadaan haltuun. Toki alkuun ratsu saattaa olla kipeäkin, sillä liikeradat muuttuvat. On vaikeaa hahmottaa uutta, ehompaa kroppaa.

Osteopatian jälkeen Masa on saanut kävellä pari päivää. Kerron tuonnempana miten homma etenee! Seuraavan kerran Tiina meinasi tulla kuukauden päsätä. Se on kuulemma juuri sopiva hetki kartoittaa tilanne uusiksi.