Me asutaan isossa tallissa, ei luoteta äiskään työläisenä.

Aina silloin tällöin lähes jokainen täti haaveilee omasta tallista. Olisi niin kiva herätä aamulla ja kävellä kuusi askelta talliin. Siellä karvaturvat hörähtäisivät rakastuneesti. Tulithan sinä! Ihanaa! Anna muonaa.

Lähdetään nyt vaikka siitä ruoasta liikkeelle. Ilman kauraa hevoset pärjäävät ihan hyvin. Jos on siis poikkeuksellisen huono kauravuosi, mitään ei ole vielä menetetty. Sen sijaan huono heinävuosi saattaa koitua kohtaloksi. Jos et ole mukana jossain isommassa heinäremmissä, saatat jäädä kokonaan ilmankin. Ei ole yksi eikä kaksi pikkutallia, jotka ovat rampanneet ympäri maatamme ostellen yhden paalin sieltä, toisen täältä. Ilman heinää hevosen käy huonosti.

Heinän laadussa voi toki olla myös suuriakin eroja. Niistä koituvista vatsavaivoista on hyvä olla kärryillä, ettei joudu ihan hirveään kuseen sunnuntai-iltana lumiauran tullessa vasta aamulla. Ja onhan pihassasi kuitenkin traileri kaiken varalta? Ja vetoauto?

Kakka on kysymyksenä suuri, ei vähiten siksi, että valtiomme on lukenut hevosenpaskan ongelmajätteeksi. Riikka-Liisa Säikkö on tehnyt melko neuvokkaan tutkimuksen siitä, miten hevosenlantaa voisi käyttää viisaammin (niin kuin Ruotsissa on tehty jo foevö), mutta toistaiseksi näillä mennään. Toistaiseksi Fortumon ainoa virma, joka on saanut luvan polttaa tuota karmeaa ydinjätettä energiaksi. Hip ja hei.

Lantalan ylläpito ei siis ole mikään vitsi. Siitä pitää olla yhtenään viemässä tavaraa jätteenkäsittelyyn. Ei ole halpaa se.

Tarhat ja laitumet vaativat jatkuvaa väijymistä ja korjailua. Puhelu, jossa naapurisi ilmoittaa, että sun hevoset on täällä meidän kukkapenkissä, ei ole kivoin puhelu. Etenkään jos sen saa töihin kesken palaverin. Palaverista poistuessasi huomaat, että housujesi lahkeessa killuu muutama purukokkare. Totta puhuen hajupilvi ympärilläsi ei myöskään kieli pelkästä kosmetiikasta.

Kenttähän olisi kiva. Varsinkin sellainen, joka ei jäädy ja/tai muutu luistinradaksi tai uima-altaaksi. No niihin vasta saakin upotettua rahnaa. On Otto-pohjaa ja ties mitä. Johanna Jarva on tehnyt tästä hullunmyllystä kattavahkon tilityksen. Asiantuntijakommentaattori, Pikkutallinpitäjä Surjänpää (nimi muutettu) kiittelee myös sitä, että siellä kentällähän mennään sitten myös aivan itsekseen, joten jos satut ottamaan tuntumaa kentästä, saatat jäädä sinne pitkäksikin aikaa, koska ei ole ketään korjaamassa sinua talteen. Tai nostelemassa puomeja, että.

Siirrytäänpä sitten oman työsi arvoon. Jos lasket, että hoidat itse tallin ja siinä on vaikkapa kaksi-kolme maksavaa asiakasta, otat vastuuta myös niistä muista. Lapat kakkaa jos et nyt joka päivä, niin ei paljoa puutu. Viisi boxia ei ole paljon, paitsi jos on kipeä. Tässä hommassa ei olla kipeitä. Talviaikana on täysin mahdollista, että putket jäätyvät, ja niin ei tule vettä. Saattaa käydä melko rankaksi rampata ämpäreiden kanssa juottelemassa elikoita.

Pikkutallinpitäjä Surjänpää painottaa, että lomittajien saaminen on pirullisen hankalaa. Jos kuin ihmeen kaupalla sellaisen saat hankittua, on varmaa, että hevosille sattuu jotain loman aikana. Vaikka niille ei ikinä sattuisi mitään silloin kun olet kotona. Jos yksi hevosensa talliisi majoittanut henkilö suostuu tekemään vaikkapa viikon tallit, kokee hän maksaneensa ainakin kuukauden tallivuokrat, ellei jopa loppuvuoden. Muutenkin kaverit mieltävät, että voivat tuoda hevosen talliisi ja maksaa siitä vaikkapa satatsen kuussa. Eihän se kallista ole? Kehtaako siitä nyt kiukutella sitten.

Positiivisena Pikkutallinpitäjä Surjänpää mainitsee sen, että alkoholia tulee otettua maltilla, sillä mikään ei ole hirveämpää kuin tallintekeminen kankkuspäissään. Ei se kuulemma oksennustaudissakaan kiehtovaa ole.

Niin että – joko teit ratkaisusi?