Tämä orhi, Pimun Vilske.
Olen lomalla. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että en mene arkipäivinä radioon juontamaan ohjelmaa (Radio Nostalgia). Kirjoittamishommat toki jatkuvat ihan normaalisti, mutta eihän sitä lasketa työksi! Se on kivaa! Vaan mistä mahtaa haaveilla vapailla oleva hevosmuija? No tallijutuista tietty! Ja kas, niin kuin usein käy, toiveet toteutuvat. Päiväni meni tänään näin:
Vein tyttären töihin klo 11. Siitä sitten vipu lattiaan ja Vihtiin. Olin lupautunut ammattitaitoiseksi avuksi astutushommiin. Sitähän toki olen, koska olen ollut kaksi (2) kertaa pitämässä narun päästä kiinni, kun Vilske astui jonkun emännän. Eikö sitä myöten kvaalaudu ammattilaiseksi? Näine hyvineni kurvasin vihtiläisen tallin pihaan. Onneksi olin ottanut lapseni ystävän mukaan, sillä kohteessa oriin omistaja talutteli tammaa ja piti toisessa kainalossaan pientä ihmislasta. Saattaisi olla oma haasteensa hoitaa astutusjutut niin, että on koko ajan oma rakkauden hedelmä kainalossa. Hereillä. Niinpä napero tuikattiin heti rattaisiin ja teini työntelemään. Moiccu!
Me aikuiset mentiin ammattimaisesti testaamaan, onko tamman kiima ns. kunnossa. Testimiehenä toimi 31- vuotias (!) ori, joka hörhenteli melko miehekkäästi tarhassaan. Tamma vastasi siihen juuri niin eroottisesti, että katsoimme parhaaksi lopettaa tämä hassuttelu tähän, tai aitaa kaatuu. (Myöhemmin sitä toki kaatuikin, siitä sittemmin.)
Tallin pihasta ei löytynyt riittävän tukevaa paikkaa, mihin tamman voisi köyttää, joten otimme trailerin käyttöön. Ei kun rouva kiinni traikun takaluukkuun ja potkuhihnoja kiinnittelemään. No nehän olivat odottaneet meitä jossain varastossa esim. vuoden, eli pelkkä soljen avaaminen tuotti massiivisia vaikeuksia. Kuten suomalaiset naiset aina, mekin selvisimme siitä. (Ja olenhan Selviytyjä.) No niin, akka on kunnossa, eikun miestä lassoamaan. Minä jäin pitämään rouvaa tyynenä, kaveri meni valjastamaan orhiaan. Kaveri oli keksinyt, että ohjasajotekniikallahan saa orin kivasti ohjattua suoraan asian ytimeen. Ravimiehet kuulemma harrastavat moista tyyliä. Se toimi hienosti! Kun ori alkoi lähestyä, tamman sieraimet laajenivat merkittävästi. Tämä on se erityisen tärkeä hetki: innostuuko nainen ja nostaa jo valmiiksi hännän, vai alkaako senpäivänen sekoilu, jolloin orin osumistarkkuus jää ihmisten hoidettavaksi. Ja napakymppi! Tamma tempaisi hännän korkealle, ja ojensi pikku pyllykkänsäkin reilusti esille. Ei kun sitten vaan asiat asioina ja moikku. Evribadi häpi.
Paitsi että.
Tässä vaiheessa ori vasta kai tajusi missä hommissa hän itse juuri oli, ja menetti mielenrauhansa täysin. Omaan tarhaan paluu vaikeutuikin yllättäen, koska ori menetti totaalisesti järkensä/suuntavaistonsa/yhteistyökykynsä. Me ammattilaiset luonnollisesti venkoiltiin ohjasajo-ohjien kanssa aivan pulassa. Herra Ori päättikin yhtäkkiä peruuttaa jonkun sata metriä, ja istahti sitten lopulta yhden tarhan aitaa vasten. No sehän mureni siihen. Ilmeisesti ratsu järkyttyi omaa toilailuaan ja tepsutti lopulta ihan reippaasti omaan tarhaansa. Oltiin aika ylpeitä! Me osattiin! Ja maanantaina uudestaan!
(Kuvia ei tilanteesta valitettavasti ole, koska kaikki kädet oli tärkeämmässä käytössä. Toivottavasti kirjallinen ilmaisu avaa tilannetta tarpeeksi!)
Kävin nopeasti syömässä kotona ja lähdin sitten ratsastamaan taas aivan uutta tuttavuutta. Mutta siitä ensi- tai seuraavassa numerossa! Nyt alan pestä kamoja. Onhan kello vasta vähän yli 21.
Tässä nainen rentona, tupakkia poltellen, tilanteen jälkeen. Kuva: Laura Jalasto
Viimeisimmät kommentit