


Ongelmakohtamme in brief.
Lauantaina oli erilainen päivä! Heräsin lauantaiksi liian aikaisin lähteäkseni Järvenpäähän Ratsastuskeskus Ainoon Horse and rider in motion -tapahtumaan. Ihan ensimmäiseen osioon ei ehditty, koska kaveri laittoi viestin: ”sadisti myöhässä.” Epäilen hänen tarkoittaneen SNADISTI (maalaisille tiedoksi, että se tarkoittaa VÄHÄN), mutta voi se olla myös määritelmä, jota hän haluaa nykyään itsestään käyttää. Oltiin siis kohteessa kympin korvilla. Silloin aloitti fyssari-pilatesohjaaja Tuulia Luomala. Hän pisti meidät kokeilemaan kroppamme liikkuvuutta ja kovassa etsinnässä olivat myös ne kuuluisat istuinluut.



Tohtori Clayton arvioi kanssamme hevosten rakenteita.
Seuraavassa sessiossa Tohtori Hilary Clayton pisti meidät tutustumaan hevosen kroppaan ja liikkeeseen. Ensin katsottiin kahta hevosta ilman vehkeitä ja arvioitiin niiden rakennetta sillä ajatuksella, että mihin niiden on helppo venyä ja mikä saattaa tuottaa haastetta. Se oli mielenkiintoista tavaraa! Sitten Clayton komensi ratsastajat selkään, ja me jatkettiin porukalla liikkeen arviointia. Onko joustoa? Onko yliastuntaa? Onko kokoaminen helppoa vai vaikeaa? Clayton mm. kertoi, että tervekin hevonen voi vaikuttaa hieman klenkalta pienellä ympyrällä, jos se on vahvasti toispuoleinen. Ratsukot vaihtuivat, ja jatkoimme tarkkailua myös piaffen, passagen ja piruetin aikana.



…ja tässä arvioitiin liikettä rasastettaessa.
Harmittaa, kun en tiedä esitetyistä hevosista oikein mitään! Voipi olla, että niistä kerrottiin, mutta en kuullut.
Kolmantena vuorossa oli Susanne von Dietze, huippukouluratsastaja ja fyssari, joka on myös kirjoittanut lukuisia ratsastuskirjoja. Siinäpä oli kannustava ja fiksu nainen! Hän otti ratsukkojen avuksi erilaisia oheistuotteita, kuten kumipalloja perseen alle, jotta kankkujen alla tuntuisi kiva jousto, ja ja huivi selän takaa käsiin, jotta kädet pysyisivät hiljaa. Nerokasta! Menee heti kokeiluun kotosalla. Susanne keskittyi ihmiskehon korjaamiseen, jotta hevonen korjaantuisi siinä ohessa. Ja näin pirulauta kävi! Se oli hienoa seurata.



Von Dietze in motion.



Susanne von Dietzen käyttämä pallura ja rouva itse.
Pohjasta oli puhumassa Tohtori Sarah Jane Hobbs, joka oli tavattoman innostunut asiastaan, mutta valitettavasti häne ei vissiin tajunnut, että meistä melko harva tajuaa pohjanrakentamisesta mitään tai joutuu koskaan sellaista tekemäänkään. Puolentoista tunnin anti meikälle oli siis tämä: HIRVEEN KOVALLA POHJALLA EI KANNATA RATSASTAA PALJOA.
Hauska päivä oli! Kyllä näitä kannattaa tehdä, josko sitä taas oivaltaisi ensi kerralla hevosen selkään mennessään EDES JOTAIN.



Tältä meno näytti yläkerrasta katsottuna.
Ja pohjista se että kasteltu aina parempi! Kaikilla seoksilla ja rouheilla ja kuiduilla ja ilman.
justiinsa näin meni!
Pohjista ja alustoista pitää tietää jokaisen, siis JOKAISEN, joka hevosia liikuttaa. Ei vain niiden, jotka niitä suunnittelee, vaan joka ikisen. Sillä pohjasta riippuu mitä siinä voi tehdä ja kuinka paljon. Ja Suomessahan pohjat vaihtelevat lähes joka päivä, vaikka treenaisit aina samalla kentällä.
”kaikki riippuu siitä, miten pohjalla treenataan ja kuinka usein. Esimerkiksi kova asfalttikaan ei ole ongelma, jos hevonen kävelee sillä vain hetken silloin tällöin”, Hobbs sanoo.
Tiedä siis, millä alustalla ratsastat ja suunnittele meno sen mukaiseksi, niin hevosesikin säilyy terveenä 🙂
niin, mutta mistä kaikki täydelliset pohjat löytää? kaikki varmaan pyrkivät parhaaseensa.