Pure pölyä, täti! Kuvan meininki oli tänään jälleen ajankohtainen. Kuva: Karo Pihlström

Jaaha, vai sellainen päivä nuoren hevosen kanssa! Oli tosiaan tarkoitus hifistellä Rikkos-Tiinan tunnilla, kun viimeksikin oltiin jo niin kehityskelpoisia, että. Ja kas, jo puuttui kohtalo peliin.

Mentiin maneesiin kävelemään vähän ennen tuntia, ihan vaan tepsuttelemaan. En yleensä verkkaa hirveämmin, koska haluan siihenkin apuja. Hevonen tuntui hieman jännittyneeltä, mutta ei traagisesti. Sitten aloitimme tunnin ja pam. Maneesin takaoven takana alkoi työmaahommat. Joku kaivuri työsti tehokkaasti ja mikä lie maansiirtovehje sillä tukena. Vehkeet sinänsä olisivat varmaan olleet ihan ok hetken pyörtyilyn jälkeen, mutta ne ÄÄNET. Sussiunaa ja varjele, että pikkuheppa otti rivakat lähdöt! Ja siinähän kävi silleen tyhmästi, että kellahdin toiselle puolelle ratsua ja jäin roikkumaan kohtuu pitkäksi aikaa, ikään kuin toivoen, että se loikkaisi toiseen suuntaan, jolloin pääsisin takaisin keskelle eläintä. No ei loikannut. Pudottava oli, saakeli. Taaskin olin vihoviimeinen paskapää ja jäin roikkumaan ohjiin. Hevonen ei siis päässyt edes matkoihinsa.

Ei kun takaisin selkään ja tuulta päin. Tässä vaiheessa päädyin vaihtamaan satulaa, koska uskoin, että estesatulassa pysyn paremmin. Se muodostui faktaksi, en pudonnut enää. Se taas ei tarkoita sitä, että hevonen ei riekkunut, voi kyllä riekkui! En muista milloin viimeksi on ollut näin karmea meno päällä. Jos oltiin puolessa välissä maneesia, niin siitä jo otettiin kiukkua ja häivyttiin ties mihin. Treenimme sisältö muodostui sitten siirtymisharjoituksiksi. Ensin käyntiin ja seis. Sitten käyntiä ja ravia. Lopulta uskallettiin pari rinkulaa laukkaa. Ihan mahdoton meininki.

Joitakin hyviäkin pätkiä tuli, kunnes taas oli rodeon aika. Niitä tuli tämän tästä, ja aivan uudenlaisia, rämäköitä kieppejä.

Niin, että jos meinasi nousta päähän se keskiviikon estetunti, niin nyt ollaan nöyränä! Rikkonen tosin kannusti kovasti ja kehui, että hienosti pysyin kyydissä ja sain hevosen kaikesta huolimatta menemään paikoin ihan asiallisesti. Siitä tuli hyvä mieli. Että kaivetaan se positiivinen kaiken kakkan seasta!

Tämmöstäkö tämä viisvuotikausi sitten on? Huomenna mennään porukalla maastoon, Petra heittää meidät heppiksellä Puikkosen suoran nurkille. Saas nähdä mitä napero tuumaa siitä. Raportoin kyllä!

Tätä menoa joudun perustamaan kakkukaupan.

Kuva: Nea Levonius