Kun ystäväni kysyi minulta liikenisikö aikaa lähteä kisoihin groomiksi, vastasin heti TODELLAKIN. Olen kaivannut KAIKKEA MAHDOLLISTA menoa ja meininkiä jo kohtuullisen kauan (kuitenkin lyhyemmän aikaa kuin muut, arvaan), joten olin täysin valmis. Toki ensin kysyin moneltko lähtö. Vielä en ole valmis heräämään Päivän Ypäjään viideltä. Mutta tämä olikin helppo: Espoosta Lohjalle, ja luokka alkaa klo 12. Kiinni veti!
Kyseessä oli Lyyli-hevosen ihka ensimmäinen kisakokemus. Hän oli ollut kerran hyppäämässä oman tallin ulkopuolella, mutta kisoissa ei koskaan. Eipä Lyylillä ole ikääkään vielä paljon mitään. Niinpä oltiin ihan oikeasti uuden äärellä!
Oli outoa ja jännittävää olla kisapaikalla, jossa ei ollut ympäriinsä lojuvia ihmisryppäitä nauttimasta päivän annista, vaan ainoastaan kisoihin osalllistujat plus yksi apukäsi per hevonen. Aika vähän jengiä, siis! Myös kisapaikalta piti heti poistua, kun oma tontti oli hoidettu.
Saavuimme paikalle passelisti, ja ratsastaja lähti saman tien tutkimaan rataa. Minä jäin Lyylin kanssa miettimään asioita. Lyyli oli melko äimänä, enkä ihmettele. Kun otimme sen ulos traikusta, se oli jännittynyt, mutta osasi käyttäytyä niin, ettei kukaan jäänyt jalkoihin, eikä paiskautunut pusikkoon. Hieno Lyyli! Arvostan hevosia, jotka pitävät järkytyksen sisällään.
Lyyli on tehnyt omistajansa hyvin onnelliseksi kotiharjoituksissa, ja odotukset olivatkin korkealla. Niin rauhallinen ja fiksu hevonen oli kyseessä! Verkassa hän käyttäytyi moitteettomasti ja hyppäsi kiltisti verkkaesteet.
Kutsu radalle tuli jotenkin aika äkkiä, ja Lyyli ehti tutustua rataan vain verrattain vähän aikaa. Ehkä juuri siksi, tai miljoonasta muusta syystä Lyyli-polo meni hieman puihin ja kielsi ulos. Mitään dramaattista ei kuitenkaan tapahtunut, nuori neiti vain jäätyi. Sellaista se on, nuoren hevosen elämä! Hilppa olisi saattanut kieltää jo pihalla ulos.
No, kokemus oli kuitenkin ensimmäinen, ja siksi arvokas. Ja nuoren hevosen kanssa suunta on vain ylöspäin! (Ehkä mekin vielä joskus…)
Kieltämättä kisojen tunnelma on kiva. Jännitän aina ja kaikkien tuttujen puolesta, mutta omasta puolestani tuplasti. Kaveri sanoi, että jännitys on pienempi, jos tietää, että hevonen menee kyllä. Se on totta! Saattaisi olla joskus kiva kokemus sellainenkin.
Viimeisimmät kommentit