Sierainkilpailun finalisti ja Hanna.

Ja niin tuli päivä, jona sain tekstiviestin: ”Oon Suomessa. Onks Hilppa valmis hannailemaan?” ON! Kun eniten toivoo, universumi vastaa. Ystäväni, piiiitkän linjan ratsastaja ja groomi saapui piipahtamaan Suomeen, ja suhtautuu niin lämpimästi pieneen hevoseeni, että halusi tulla tsekkaamaan sen kunnon.

Minkä kunnon.

No mutta kuitenkin! Hyvä rakonen höykytykselle löytyi tänään aamupäivällä. Aurinko paistoi ja Hilppa ei osannut aavistaakaan mitä tuleman pitää. Etenkään sitä, että Hanna alkoi nyppiä Hilpan patteja ja arvioida, että ei nämä mitään valkuaispatteja ole, koska ne lähtee rapsuttamalla pois. Niin muuten lähteekin. Rapsuteltiin niitä sitten ja laitettiin kaljuihin kohtii Bepanthenia. (EDIT! Se on Betadine eikä Bepanthen. No mut B:llä alkaa kumminkin)Hanna tuumi, että olisivatko kenties bakteeriperäisiä. Aion nyt hoitaa niitä Bepanthenilla (ks. yllä) ja kaikki harjat ja muut vehkeet pitää uittaa alkoholissa. Hommat ei lopu!

Katsokaa miten hieno hän on! Ja Hilppakin on ihan okei.

Liikkeelle Hilppa joutui, oli patteja tai ei. Vasemmassa laukassa neito hieman teutaroi, koska ei olisi millään jaksanut. Kun hän sitten jaksoi, se sujuikin aivan kerrassaan hienosti! Hilppa on Hannan mukaan siinä iässä, että nyt alkaa tulla ideoita. Kuten olen aiemminkin kaavaillut, tilanne vaatisi sekä minun että Hilpan osalta kuntokuuria. Ryhtyminen on vaikeinta.

Minä se vaan keräilin ylpeänä kakkoja ja yritin pitää rauhan maassa, sillä Oman Elämänsä Aulis Gerlander (Mimmi-koira)  ja tallikissa Eino yrittivät ottaa erää niin, että Eino istui olkapäälläni. Hilppa porukan ystävällisimpänä halusi olla kaveri molempien kanssa. Kumpikaan ei hänen kanssaan. Tasan ei käy jne.

Kovis-Eino vetää Aulista avokämmenellä.

Huomenna joudun itse kampeamaan selkään, sillä olen varannut 1/2 tuntia Rikkosen Tiinan kalenterista. Sunnuntaina olisi kyseessä koulurata Helppo ÖÖ, joka mentii viimeksikin. Hirveää on se, että tuomari on vanha kaverini. Ettei vaan tulis pissaa housuun nauraessa!

Raporttia seuraa!