Soitin Teemulle ja kerroin uutisen. Hän vastasi: ”Onko se sieltä Järkiliitosta se Katja puhelimessa?” Sehän se! Asteikolla 0-100, kuinka järkevää on ottaa vielä yksi hevonen? Vastauksen tietää jokainen hullu hevosnainen: SATA!

Palataanpa alkuun. Siis siihen alkuun, jolloin Pullukka synnytti ensimmäisen varsansa Hilpan (i. Lissabon). Vuosi oli 2015, ja se oli maailman hienointa. Hilpan jälkeen aloitimme Pulden kanssa uuden nousun, joka johti Helsinki International Horse Shown Amateur Tourin finaaliin. Nevöfoget! Rahaa ja aikaa meni, mutta olipa hienoa! Lupasin tuolloin Puldelle, että jos suoritat nasevasti, saat siemenet sisään. Näin kävi.

Syntyi pieni Lenni-varsa (i. Levisonn), estehevosvauva, joka ampaisi aitauksestaan karkuun jo muistaakseni viikon vanhana. Onneksi äitinsäkin oli estehevosten sukua ja huonetta, joten perään vaan. Kierroksen tehtyään molemmat saatiin lassottua kotiin.

Lenni matkoilla Lohjalla.

Lennin ja Pullukan kesä sai erikoisen käänteen, kun herrasväki matkusti etelään, sillä Pullukka piti siemennettämän uudestaan. Siemennys onnistui lopulta (toisella kerralla), mutta pahaksi onneksi molemmat hyväkkäät sairastuivat. Lenni rodokokkiin ja Pullukka suolistotulehdukseen. Otin ne vanhalle kotitallille viimeisiksi lomaviikoikseni, jotta saatoin lääkitä heidät kahdesti päivässä. Se oli uuvuttava, mutta samalla oudon antoisa rupeama. Lähennyimme. Hengenlähtö ei ollut kaukana (varsalla), mutta yhdessä me taltutimme kaiken paskan. Tervehdyttyään parivaljakko matkasi takaisin serkkuni luo Itä-Suomeen.

Lennin jälkeen syntyi sitten ihana Poppana (i. Gigolo van Paemel). Se syntyi Keiteleellä Hamulan kylässä ja sai nimen Heavenly Power Puff Girl. Omistajaksi ryhtyi minun lisäkseni Wanhan Koulun Tallin omistaja Anne, jonka kanssa yhteistyö on sujunut mitä mainioimmin. Autetaan toinen toisiamme missä milloinkin kyetään. Siinä sivussa varsa kasvaa ja komistuu. Saattaapi olla varsoistamme hienoin.

Poppana.

Melko tyytyväisenä olen Hilpan kanssa saanut toimia koko sen kohta seitsenvuotisen elämän. On tehty virheitä ja myös oikeita ratkaisuja, yritetty kouluttaa ja myös koulutettu. Tänä päivänä Hilppa on niin kiva hevonen, että saan olla kasvatustyöstäni jopa ylpeä. Se osaa vaikka mitä (laukanvaihdot!) ja sen kanssa voi tehdä ihan mitä vaan. Se on ainoastaan sen verran pieni, että surettaa. Jos tästä vielä yhtään paisun, se on jo out of my league. Näihin mietteisiin nukahdin toissa iltana.

Aamupäivällä serkkuni soitti. Hänestä on aivan epähuomiossa sukeutunut suurperheen äiti, ja viisas kun on, päätti harventaa hevospäälukua. Kertoi aikovansa myydä Lennin keväisen ratsutuksen jälkeen. Mitä tähän sanoi Järkiliiton Katja? ”Me otetaan se.”

Lenni kesämiehenä viime kesänä.

Voihan helvata. Mitäs nyt? Ensi töikseni soitin tallimme omistajalle ja ilmoittauduin jonoon. Hän vähän yski, että sähän olet jo tallissa. Sanoin, että juu, mutta toinen tulee. Vapautuvaa karsinaa saattaa joutua odottelemaan kauankin, joten pitää olla myös suunnitelmat B, C, D ja varmuuden vuoski myös E. Jos Lenni pääsee tulemaan pian, laitetaan Hilppa vuokralle. Kesäksi Lenni laitetaan laitsalle, ja sen jälkeen – niin, laitetaanko Hilppa miehelään vai jatketaanko vuokraajan kanssa? Viides hevonen kai kuitenkin on se, mihin tähdätään? Ja kun Pullukasta aika jättää, niitähän on taas VAIN neljä.

Lenni ainakin saa jatkaa syksyllä koulunkäyntiä tuetussa ympäristössä kotosalla. Siis meillä!

Poppana kääntyy onneksi vasta 2, joten sen kohtaloa ehtii pohdiskella vielä moneen kertaan. Ja Pullukka kääntyy 21, joten se saa seikkailla Savossa niin kauan kun näyttää siltä, että elämä maistuu. Pullukkaa en enää etelään ota, sen koti on nyt Savossa.

Semmosta! Mites teillä?

Kaikki nämä hepat meille on mahdollistanut rakastakin rakkaampi Pullukka.