Ai että on ratsastusurheilu vaikeaa! Ei meinaa mistään löytyä riittävän hyvää hevosta, joka hyppää 150 ja viilettää kouluradalla Pyhää Yrjöä ja on lisäksi ori tai tamma, jolloin hyötykäyttö jatkuu myös uran alamäessä. Kerta kaikkiaan on vaikeaa. No, tässä vaiheessa hyvä hevoskauppias valpastuu ja lähtee ties minne ja palaa asiaan juuri sellainen hefoinen kädessään. Siinä on sulle, kuule, semmonen peli, että oksa pois! Hintaahan on toki omakotitalon verran, mutta niin on kuule laatuakin. Että jos vaan osaa ratsastaa, niin tervemenoa olympialaisiin. Ja pakkohan se on urheilija uskoa, kun parhampaansa pyrkii. Joskus se osuu nappiin ja joskus ei. Jos ei osu, etsitään toki asianmukaisesti syyllistä.
Mutta miten käy tätien? Rohkenen väittää, että lajissamme kulkee euro poikineen juuri siksi, että niin suuri osa tädeistä kantaa kaikki rahansa (aika paljon teineihin verrattuna) juuri tänne. On kopukka, jolle pitää hankkia milloin mitäkin, jopa varmuuden vuoksi, ja sitten tulee aina uudet, ihanat kevätmallistot, pitäähän tuostakin nyt jotain katsoa itselle. Hevosella on vakuutus, jonka vuosihinnan ansiosta vakuutusyhtiöt jakavat mittavia osinkoja. Raha liikkuu.
Mutta mistä täti ostaa hevosensa?
Pääsin asian äärelle, kun Tyttönen tuli myyntiin. Siis se kiva, joka oli meillä virkaa tekevänä hevosena. Tyttösen omistaja oli reissun päällä, joten lupasin jeesata hevosen näyttämisessä ostajalle. Jännitti. En ollut ikinä esittänyt hevosta ostajalle. Kävin hiukkasen kävelemässä Tyttösen kanssa ennen kuin Ostaja tuli kohteeseen. Otin ravit ja laukat molempiin suuntiin. Tyttönen käyttäytyi asiallisesti, niin se aina tekee. Ostajan tullessa paikalle kerroin hevosesta kaiken. Kuinka se innostuu esteillä, vaikkei mikään Jus de Pomme olekaan, kuinka sen vasen laukka ei pyöri alkuun yhtä hyvin kuin oikea, kuinka se järkyttyy alkuun yksin tallissa ja kuinka se maastoilee mielellään kaverin tai koirien kanssa. Yksin jännittää vähän liikaa. Toki siihenkin voi tottua. Kerroin kuinka se ajaa muut tarhassa pois, jos on vain vapaan heinän paali keskellä ja kuinka se tulee ihan hyvin juttuun jos on kaikilla omat kasat. Ja kuinka se irvistelee kun kiristää satulavyötä. Ja ennen kaikkea sen, mikä kainalomurunen siitä tulee, kun sen kanssa on viettänyt pari kuukautta ja rakastanut sitä. Se alkaa rakastaa ihmistä ihan tosissaan.
Kerroin etukäteen jo, että liitokaviosta ei ole kyse, mutta kaiken se tekee, mitä pyydetään ja parhaansa mukaan. Ja oppii nopeasti. Rakennekukkanen se ei myöskään ole, mutta terve kuin pukki ja toimiva sellainen. Avot ja sulut hoituu, mutta vaihto on vähän mystiikkaa. Jos minä olisin varoissani, ostaisin sen meidän perheeseen heti.
Olisin suoraan sanoen ihmetellyt, jos Ostaja ei olisi tykännyt hevosesta. Ja tykkäsihän se. Tyttönen on vet checkiä vaille myyty. Peukkua pystyyn!
Jäin miettimään missä myydään kivoja hevosia. Sellaisia, jotka haluavat mutkattoman elämän mukavan ihmisen kanssa. Haluaisin itse kuulla hevosesta millainen tyyppi se on. Suvut ja liikkeen laatu menee aivan hukkaan meikäläisellä, jonka painajainen on hienoliikkeinen kouluhevonen. Uskon, että kaltaisiani on aika paljon. Vai liekö vielä enemmän niitä, jotka luulevat itsestään liikoja, ja haluavat siksi herkän laatupaketin, jonka liikkeet salpaavat hengen?
Heti tekee mieli perustaa Tätien Hevoskauppa. Mitä minä teen ammattilaisen analyysillä, kun en ole itsekään ammattilainen? Jos toinen täti sanoo, että tuo on kiva, se todennäköisesti on. Hevoskauppiaat: olen käytettävissänne. Tätejä ei kannata ylenkatsoa.
Olis kuule jono oven takana sellasessa putiikissa, joka myisi kilttejä tätihevosia!
Itse etsin sellaista puolivuotta, ostin mielenhäiriössä sen herkän ja lupaavan, myin sen pois ja etsintä jatkui…ja jatkui…ja jatkui. Nyt tallissa seisoo pulleamahainen pieni valkoinen, joka vaikuttaa oikein passelilta. Joku vähätteli, ettei siitä kannata paljoa maksaa kun ei ole kisatuloksiakaan. Pah, sanon minä, tämä täti maksaa jostain ihan muusta kuin kisatuloksista. Kiva tätihevonen on kultaakin kalliimpi. Ja juu, voisin kyllä ostaa sulta hevosen!
No nimenomaan! Ihmiset ei tajua mitä tädit haluaa! Se on arvokasta. JOs täti on onnellinen, kaikilla menee hyvin.
Itse monta kertaa tätiratsua etsineenä, nyt vihdoin sellaisen taas löytäneenä, tiedän niin mistä kirjoitat! Tädeille pitäisi tosiaan perustaa oma tätiratsukauppa!
En ikinä kommentoi blogeja, mutta nyt on pakko 😀 Juuri näin asiat ovat! Pari vuotta vasta ratsastaneena, mutta mielessä jo siintelee josko joskus oma hevonen, sitten vuoden tai parin päästä. Ja nimenomaan mukava ja jonkin verran osaava tätiratsu, jolla voisi teinikin ratsastella. Ryhdyn heti aktiiviseksi seuraajaksi, jos tätiratsukaupan pistät pystyyn!
Olet oikeilla jaljilla. Nelja hevosta ostaneena, yhden myyneena ja yhden kasvattaneena tiedan, etta kaikista vaikeinta on loytaa jarkeva, tavallinen, terve, sopivan ikainen, sopivasti koulutettu hevonen ! Mita on markkinoilla : liian vaikeita hevosia, liian vanhoja, liian nuoria, sairaita (piilevat jannevammat jne hyvin yleisia), huonotapaisia (yleensa jokin ongelma esim. imppaa, kuljetusongelma). Kiltin tavallisen ratsuhevosen loytaminen on kuin lotossa voittaisi. Siksi ajattelenkin jo kauhulla sita kun nykyisesta hevosesta aika jattaa, voi olla, etten uskalla enaa hevosmarkkinoille ollenkaan. Suurin osa hevosen myyjista tuntuu myyvan ihan toista kopukkaa kuin mika on koeratsastuksessa…Tatien hevoskauppa olisi siis erittain hyva idea.
Facebookiin semmone tätiheppamarkkinasivut pystyyn? 😀 Olisi tiettyjä kriteerejä (mitä nyt yleensä kaivataan tätiratsulta), jotka läpäistyään saisi siellä myytävää hevostaan mainostaan tätikohderyhmälle. Facebookin Suomenhevosmarkkinoilla toki kriteerinä on suomenhevoset ja myytäviä semmoisia kyllä kokoajan tulee aika paljon sinne. Ja välillä joku laittaa ilmoituksen, että hakee tietynlaista hevosta ja kommenttikenttään satelee myynnissä olevia kuvaukseen sopivia heppoja. Tosi kätevä sivu, jota on kiva seurailla, vaikken omaa hevosta etsikään. 😀
Joo täteille hevoskauppa! Katja sitä moderoimaan! Ja siihen sivuun myös järkevä keskustelupalsta, missä ei vaan haukuta kaikkia ja arvostella muiden tekemisiä, vaan siellä sais hehkuttaa sitä kun saa lämppärinsä taipumaan vähän eilistä paremmin ympyrällä tai jotain vastaavaa…
Tutkimusten mukaan ei olekaan oleellista että ihminen on hevosen johtaja. Riittää, että aina antaa johdonmukaisesti samat käskyt samasta asiasta samassa tilanteessa. Hevonen on huippu tekemään tällaisen ihmisen kanssa yhteistyötä. Pitää vain osata perusasiat hevosten kanssa olemisesta. Ratsastus ei nosta kuntoa välttämättä joten hanki se kunto jotenkin. Kuntoa tarvitaan hevosen kanssa. Jos haluat laukata kenttäistunnassa, niin ettei kroppa mene maitohapoille. Aasikin on paremmin kuin hevonen tehty kantamaan taakkaa. Turha luulla, että hevosurheilu olisi laiskojen ja huonokuntoisten laji. Mutta täti ei ole synonymi huonokuntoiselle 🙂
Meillä on TÄTIHEVOSKAUPPA
Ylöjärvellä