Kuvasta kiitos Maria Zweygbergille! Ei ole kukaan raskaana tässä kuvassa.

Olen nyt vuoden päivät miettinyt, että jonain päivänä vielä ostan ratsastushousut, jotka eivät ole liian pienet. Tänä aamuna heräsin ja tajusin, että on lauantai. Ihanaa! Hipposport on auki! ja sieltä saa Euro-Stareja, jotka sopivat minun kankulleni. Aloin suunnitella lähtöä housukaupoille. Sitä ennen piti kuitenkin lenkittää koira ja siivota koti. Myöskin pyykkiä piti pesemän, eikä köökkiä sovi unohtaa. Kohta olinkin jo niin hikinen ja tärvääntynyt, etten jaksanut enää laittaa itseäni sivistyneen näköiseksi, vaan läksin tallille. Siellä ei ketään kiinnosta miltä näytän/haisen. Arvaatkaa montako kertaa tämä sama näytelmä on esitetty?

Jalassani on siis edelleen liian naftit housut ja kokeilen viiden minuutin välein onko vetskari auki, ja useimmiten se on.

No mutta. Hilpalla oli eilen vapaapäivä. Torstaina Ratsuttaja kävi neuvomassa Hilppaa. Sain videoklippejä aiheesta, kuin myös fantastisen kuvan. Nyt taitaa ystävät olla asia niin, että meidän pienestä Hilpasta kuoriutuu sittenkin oikea hevonen!

Edellinen päivä toki pohjusti hienosti Ratsuttajan onnistumista. Oltiin nimittäin Maailmankaikkeuden Ensimmäistä Kertaa kolmeen pekkaan maastossa: Mimmi-koira, Hilppa-hevonen ja Katja-ihminen. Tähän on aktiivisesti pyritty ja se on saavutettu! Metsäretkemme koostui hyvin haastavasta maastosta, jossa on lätäköitä, kiviä, mättäitä ja puita. Hilppa hoiti homman himaan kuin veteraani. Olen maailman ylpein maastoilija.

Kyllä maailmassa kuulkaa pitää olla maaleja! Toinen maali, joka on jo saavutettu, on auton oven avaaminen niin, että olen hevosen selässä. Done. Hilppa osaa. Minä myös.

Haaveksin vielä, että jonain päivänä ratsastan Hilpalla kentällä niin, että en muista sen olleen joskus vaikeaa. Se päivä tulee vielä. Tännän se ei ollut. Kivaa on se, että Hilpero liikkuu nykyään eteenpäin. Askel kerrallaan!

Bestein jengi!