Käytävällä ehdotellaan! Ruuna kuikuilee pyllyyn ja neiti liruttelee lattialle. Pikkujoulukiima.

Tällä viikolla ollaankin oltu sillä tavalla Hilpan kanssa, että hänellä on ollut enemmän vapaata. Edellinen viikko tehtiin aika paljon asioita, nyt vähemmän. Ja se on hienoa, koska Hilppa on ollut tällä viikolla vallan super! Keskiviikkona hypättiin maailman parhaiten. Saatiin vissiin vihdoinkin opetettua Open kanssa, että pari askelta ennen estettä kun maiskutetaan, niin se tarkoittaa NYT MENNÄÄN, EIKÄ EPÄRÖIDÄ. Hilppa nimittäin imi aika kivasti jo ekalle esteelle! Ensin hieman tuettuna, sitten ihan vanhasta muistista. Miten besteintä! Videotahan voittekin mulkata Kavioliiton fb:sta.

Näettehän te tuosta miten taitavasti me mentiin?

Sitten annettiin pallerolle ansaitut kaksi vapaapäivää. Siihen liittyy aina riski, että jospa se pakkaakin enertsiaa ja poukkoilee sitten pitkin. Melkein näin ei käynyt. Tänään oli vuorossa Tiina Rikkosen valkku. Siihen valmistauduttiin juttelemalla Ypäjän satulaniekkojen (Ypäjän satulasepät)kanssa, että mahtaako iki-iki-ikivanha Frank Baines -koulupenkki passata Hilpalle lopulta edes melkein. No juuri sen verran se sopi, ja sillä sitten mentiinkin. Varoiksi otin kuitenkin estesatulan maneesiin, jos tulee tarve vaihtaa. Ei tullut.

Jo alusta tuntui, että nyt ollaan molemmat jotenkin jäljillä. Hyvään rytmiin oli helppo päästä ja olimme yksimielisiä. Jonkin verran neiti tietenkin heitteli naamaa, mutta melko vähän. Sain myös hyviä neuvoja sen vähentämiseksi. Ai mitä? No vatsalihasten jykevöittäminen, sillai nopeasti! Tekniikka oli tämä: istu satulassa niin kuin yrittäisin vääntää valtavaa torttua. Tajusin heti. Toimii. Siitä on hyötyä muuten myös silloin, kun Hilppa saa nuorisokohtauksia. Niitä se sai vain kaksi tämän reenin aikana. Mielestäni se on hyvä luku. Mieluummin liian paljon energiaa kuin liian vähän. ”On se reippaampi kuin viimeksi, ja tasaisempi,” kehui Rikkonen. Olen taas ylpeä.

Tuntuu vallan siltä, että olen itsekin tajunnut esim. vasemman laukan nostamisesta jotain oleellista. Onhan se kiva kun ajatellaan, että olen ratsastanut jotain 75 vuotta. Parempi kai se on nyt, kun ei koskaan! Rikkoskakin sanoi, että ollaan molemmat kehitytty. Iloitsen!

Tätä kirjoittaessani lähden vielä tänään uudestaan tallille, sillä Jaanus tulee hoitamaan Hilppaa. Tsekataan jumiset lihakset ja katsellaan josko voitaisiin tehdä jotain valkuaispateille, joita vieläkin riittää. Huomenna paljastan mitä Jaanus teki, ja miten!