Kyllä tämäkin aika vielä tulee! Kuva: Pekka Kärpänen
Arvon kolleegat! Arvostan jokaista, joka lähtee vapaaehtoisesti iljanteiselle ajoradalle keikkumaan päästäkseen likaiseen tallinpihaan. Tarhoissa jo odottavatkin vekkulit ruunat, jotka ovat ”ihan huumorilla” repineet toistensa loimet säpäleiksi seitsemättä kertaa tällä viikolla (on tiistai). Pimeys imee kaiken, tunnelman, valon ja myönteisyyden. Jalkaan on valittu icebugit, jotta luita ei murtuisi. Ne eivät kuitenkaan pidä vettä, joten jostainhan se onni on pois. Sanomattakin selvää, että vettä tulee.
Joku hevonen on vaihtanut paikkaa toisen kanssa, ja hevosia kiikutetaan vahingossa ensin itään ja sitten länteen. Kuivaushuoneet tungetaan täyteen 100kg painoisia sadeloimia, osa sisäloimistakin on märkiä. Ne vaihdetaan kuiviin. Hevosia vituttaa selvästi vähemmän kuin ihmisiä. Ihminenhän on ihmeellinen valittaja, joka tarvitsee aina iloa ja valoa ja täyden mahan ollakseen onnellinen.
Kun nyt autoilet hyvällä tuurilla valoisalla kelillä tallille, ja suuntaat ensi töiksesi siivomaan kolmen varsan tarhaa, ota siitä ilo irti. Ei tätä muuten jaksa! Varsat auttavatkin niin mielellään. Kaikki kolme kuljettavat mielellään esim. kottareita ympäri tarhaa. Jos jätät hetkeksi talikon ilman vartiointia, jo sille on löytynyt uusi käyttäjä. Sillä sohitaan pitkin ja juostaan karkuun. Pitkään aikaan mikään ei ole ollut näin hauskaa! Kunnes talikko osuu sähköpaimeneen. Hitto! Kauhea väline. Varsa juoksee kiireen vilkkaa kertomaan kolleegoilleen, että noi laitteet on tytöt vaarallisia. Muut eivät usko, ennen kuin ovat itse ottaneet omat tällit. Ja silloinkin hyvällä tuurilla unohtavat koko homman viiden minuutin päästä. Ei kai moisesta voi tulla kuin hymy huulille? Iloiset puupäät.
Ajatellaan tätä ajanjaksoa niin, että vain kovimmat kestää tällaista tallielämää. Ei meitä heilauta tämän jäisen pimeyden ja jäykkien hevosten jälkeen mikään. Me vaan hymyillään koko vuosi marraskuuhun asti! Ja huom: päivä on jo pidentynyt useita minuutteja.
Tsemppiä talikonvarteen!
Viimeisimmät kommentit