Onhan se vähän kummallista, että maailman huipuista…odottakaas…10/10 FEI top 10:stä on miehiä, mutta missä ne ovat ennen kuin saavuttavat maailman huipun? Kasvaako jossain valmiita miesratsastajia? Mikä ihme siinä on, että tunnen montakin suomalaista huippuratsastajaa, mutta ehkä yhden, joka vasta harjoittelee lajia? Missä ne harjoittelevat pojat on?
Tänään käytiin lapsen kanssa Ratsastuskeskus Ainossa ihastelemassa Elmo Jankarin ratsastusta Kenttäforumissa. Muistan Elmon joskus paljastaneen, että hänkin oli aikanaan ihan tavallinen, huonohko keventäjä ratsastustunneilla. Mihin hän sitten meni? Johonkin varastoon salaa harjoittelemaan, ja tuli ulos vasta kun oli tarpeeksi hyvä?
Elmo ratsasti kauniisti ja tarkasti, sitä oli ilo katsella. Mutta niin kuin lähes aina klinikka-tyyppisissä tilanteissa, täydellisyys on tylsää. Onneksi seuraavana ratsastivat kaksi nuorta jullia, Sami Siltakorpi ja Axel Lindberg. Molemmat olivat paitsi nuoria miesoletettuja, myös kenttäratsastajia. Oli satumaisen kiva nähdä nuorten miesten harjoittelevan! Epätäydellisyys ihastutti ja se, miten Elmo kertoi aina mistä kiikastaa ja miten se korjataan. Ja pojat korjasi! Siitä nimittäin oppii muutkin! Lisää tätä. (Siis hyviähän ne oli)
Sitten tuli tauko. Käytiin vähän kaulailemassa minihevosen kanssa ja vedettiin pullaa. Ainon kahvila on vähän liikaa ihmiselle, ne pullat on NIIN isoja ja meheviä. Ja heti kun on pullan syönyt, oli sopiva hetki halata minihevosta. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla minihevonen omassa kodissaan.
Tauon jälkeen vanha ystäväni Korumies Arvi pääsi itselleenkin yllätyksenä idolinsa Elmo Jankarin oppiin. Voi sitä riemua! Iskä oli kuskannut Arville hevosen pihaan – salaa! Kun törmäsin Arviin, hän sanoi ratsastaneensa, mutta että oma heppa jäi kotiin. Luuli, että hetki Elmon kanssa olisi pelkkää jutustelua. Toisin kävi! Arvi ei taida nukkua ensi yönä.
Niin tosiaan peräänkuulutan edelleen sitä, että miten miehen saa hevosen selkään. Viime syksynä Radio Novan Esko ja Oku harjoittelivat Pullukan kanssa lajia. Aika monta kertaa sain lohdutella poikia, kun laji vaikutti niin vaikealta. Siinäkö se vitsi piilee? Että kun ei ala sujua, niin vaihdetaan salibandyyn? Siellä on kuitenkin se joukkue. Ratsastuksessa joutuu pärjäämään itsekseen hevosen kanssa.
Kai se on sitten näillä mentävä, mitä on annettu! Muijat harrastaa, ukot kilvottelee. Toivon muutosta tähän asiaan, miel. pikaisesti.
Elmo tosiaan oli aikoinaan kehää kiertävä tavallinen tuntilainen, ja vieläpä kävin hänen kanssa samaan aikaan saman alkeiskurssin Metsäkylän tallilla.. Yhtä kauan siis olen harrastanut ratsastusta kuin Elmokin mutta ihan tasan ei menneet lahjat 😀 Elmon eleetöntä ja siistiä ratsastusta on kyllä ilo katsella, mahtavaa kun on pärjännyt niin hyvin! 🙂
Voit olla Katja oikeassa. Ego ei nuorilla miesoletetuilla riitä, kun ympärillä painostetaan, vanhempia myöten, lätkään, futikseen…. Toi ratsastushan on ho jen hommaa? Totta on tuo vaikeaa ja koukuttavaa. Vaatii pitkää pinnaa saada se omilla aivoilla varustettu 500-900kg painava eläin tekemään sitä mitä sinä haluat. Prätkä tottelee hepommin. Pitäs saada esim hiha MIESTEN ILTA!!! ja alennus lippuihin miehille ja pojille
7.10. Pohjanpoika ratsastuskilpailu vain miehille. Vuosittainen leikkimielinen tapahtuma Virpiniemessä. Siellä näkee kaikentasoisia ja ikäisiä mies ratsastajia.
MAHTAVAA!
Miehen saa ratsaille kun saadaan se pysymään alkeiskurssin verran siellä kentällä pyörimässä ja sitten äkkiä jotain muuta. Vaikka maastoa. Itseni koukutti lopullisesti juuri metsä. Alkaa ne esteet yms tod.näk. kiinnostaa kummasti jossain vaiheessa, mutta se koukku tuskin löytyy kentältä. Lajejahan on, siitä ei jää kiinni. Tallien pitäisi osata markkinoida miehille, nythän sitä ei juuri näe.
Torstaina ollaan telkussa, Nelonen klo 21, ”Tähän aikaan ensi vuonna”. Arvi & co. Paukutetaan niin kauan, että alkaa tapahtua, liiton kun nyt saisi ensin hereille.