Tervetuloa vaan!

Kerrankin olen se, joka saa sanoa isoon ääneen, että mitäs minä sanoin. Ja olen vieläpä täysin oikeassa, ja muutkin hyväksyvät sen. Kyseessä on Kavioliittoleiri numero IV, ja tämä suuntautuu Portugalin Alentejoon. Matkaseurueeseen kuuluu 13 hevoshullua, joiden vakaa aikomus on kehittyä Portugalissa päteviksi kouluratsastajiksi kolmen päivän aikana. Teemana on siis intensive dressage. Mitä minä siellä teen, se selviää tuonnempana. Koska ollaan menossa Monte Velhoon, ratkaisevassa asemassa on myös interiööri, josta kohkaan ja hössötän koko lentokenttävelttoilun, lentomatkan ja bussimatkan ajan. Saan osakseni pientä joojoo-huokailua, mutta en piittaa, sillä tiedän olevani oikeassa. Jopa niin oikeassa, että kun kurvaamme tontille, porukalta loksahtaa leuat pysyvästi auki. Ollaan täällä oltu nyt kaksi yötä, eikä yksikään suu ole vielä mennyt kiinni. Tämä on taivas.

Minä ja Triumph, Riippa ja Xuxu.

Ohjelmaan kuuluu kaksi tuntia dressagea päivässä. Suuri osa hevosista kiskaisee tarpeen tullen piaffin ja passagen ja muut kouluhassuttelut, mutta niitä ei tarjoilla meille heti kättelyssä. Ratsastamme kahden hengen ”ryhmissä”, ja opettajat kasvattavat meitä koko ajan kohti käsittämättömämpiä liikeratoja. Kolmantena päivänä yksi jos toinenkin on jo kokenut jonkun sellaisen korkean koulun liikkeen, joista on aiemmin nähnyt vain mustavalkokuvia. Illat nauretaan millon millekin loman vapauttamalle läpälle, ja ohessa porukka toljottaa ihastuksissaan videolta omia suorituksiaan. Näin este- ja maastopirjona voin sanoa, että en tiennyt olevani niin taitava kouluratsastaja. Saattaapi olla, että opettajani Joao (joka siis löi minua raipalla monta kertaa ristiselkään ja huusi ”STRONGER THIS! STRONGER THIS!”) sai kaiken aikaiseksi, mutta saakeli, että näytti hyvältä videolla! Täällähän saa onnistumisentunteita! Videoita voi katsella täältä.

Joao piiskaa. Kuva: Vappu Rantalaiho

Meikä hallitsee. Kuva: Vappu Rantalaiho

Toisen päivän iltana isäntäperheemme, eli paikan omistajat pyysivät meidät PORTVIINILLE KOTIINSA. En kehdannut ottaa kuvia heidän ”kämpästään”, mutta sanotaanko nyt näin, että jos ranchin omistaja on arkkitehti ja portugalilainen herrasmies, asuntokin on kunnossa. Esim. toisesta olohuoneesta oli ikkuna suoraan pieneen maneesiin, jossa paikan siitosoreja käytiin juoksuttamassa. Itellä on toi sama.

Ratsastuksesta sen verran, että ekana ja tokana päivänä hevoseni oli nimeltään Triumph, eikä se ollut mikään vitsi. Hevonen oli hienompi kuin mihin minulla esim. on koskaan varaa. KAIKKI korkean koulun liikkeet oli hallussa, piti vaan osata vinkua niitä ulos hevosesta. Järkihän siinä meinasi lähteä! Ensimmäisellä tunnilla merkittävin hetkeni oli koottu laukka, joka oli karvaa vaille piruetti. Ok. Ihan kiva video täällä.

Perjantai-iltasella tilan  uorempi isäntä vei meidät omien siitostammojensa laitumelle tutustumaan mm. neljä päivää vanhaan varsaan. Hän kertoi näin: ”Odottakaa, hevoset kyllä tulevat luoksenne. Me haluamme kasvattaa mukavia hevosia, jotka tykkäävät ihmisistä. Nämä kyllä tulevat mielellään juttelemaan, kunhan huomaavat, että on vieraita.” Ja voi itku mitä heppoja. Niin hellyyttäviä, niin sulokkaita, lustitano-kasvatuksen helmiä. (Ohimennen sanottuna tilan kruununjalokivi, ori Ecuador valittiin maailman hienoimmaksi lusitano-kouluhevoseksi.)

Illat oli toki aika tylsiä, koska piti valita meneekö hierontaan, saunaan, jacuzziin, salille, poolille vai ihan vain viinille olkkariin. Kuka tällaista kestää?

Onnettomat raukat tuhannen hehtaariin laitsallaan.

Piäni.

Kuva: Riippa

Jatkoa seuraa ensi numerossa, jossa mm. ajoimme Riipan ja Muriannen (nimet muutettu) kanssa hevosilla lehmiä takaa, ja laukkasimme laventelin värisellä niitulla. Mukana myös Royal Wedding, jonka huomioimme tarkasti.

Tämmöseks täällä tulee! Kiitos Hipposport, olemme valmiita malleiksi. DeNiro-buutsit toimi!

Ja sitten! Jos haluat tänne, niin kurkkaapa tänne: Horsexplore. Täällähän voi kutoa semmoisen reissupaketin, joka sisältää sekä koulua, että maastoilua tai pelkkää jompaa kumpaa. Paikka on pieni, joten se täyttyy nopeasti ja etenkin ruotsalaiset on aivan hulluna tähän paikkaan. Saattaa johtua siitä, että hevosten ja ratsastuksen lisäksi puitteet ovat ihan naurettavan hienot. Lisää ihan erilaista infoa paikasta piakkoin täällä (Riitta reissaa -blogi).