Kaveri on automessuilla. Innoissaan lähettelee sieltä kuvia ihanista autoista. Haluaa tietty jonkun uuden ja äkkiä. Miellän autot hirveän kalliiksi. Niistähän voi joutua maksamaan useita kymmeniä tuhansia! Voisin silmää räpäyttämättä ostaa kymppitonnien hevosen jos sisäinen ääni niin sanoisi. Eihän minulla moisia rahoja ole, mutta ottaisin lainaa aivan sumeilematta. Onneksi sisäinen ääneni on toistaiseksi aika hiljaa (vaiennettu).
Kävin Arabian ja Iittalan uudessa muotoilukeskuksessa helsingin Arabiassa. Paikka oli remontista juuri valmistunut, ja voitte kuvitella miten herkullinen, valoisa ja ihana se oli. Ehkä maailman kivoimmat astiat huutelivat siellä ”osta minut”, mutta minä ohitin huutelut aivan tyylikkäästi. On täysin selvää, että seuraava sataseni menee hevosen sisätoppaloimiin/meen, koska aion klipata Pullukan. Vilkutin lautasille iloisesti.
Katsoin Netflixistä hyvän dokkarin. Se kertoi maailman rankimmaksi mielletystä maratonista nimeltä Barkley Marathon. Siinä porukka kyntää viisi kertaa maratonin mittaisen lenkin umpimetsässä keskellä Tennesseen mäkistä maastoa. Lähtölinjalla on noin 30 heppua, maaliin tulijoita maksimissaan kolme (loput jättää kesken, ei kuole). Eihän siihen jokainen pysty. Olen silti aivan varma, että jokainen, joka on ollut Keski-Euroopassa sellaisella tallilla töissä, missä ratsastetaan yli 10 hevosta päivässä ja hoidetaa sitten kaikki muukin talityö siihen päälle, pärjäis metsälenkillä ihan hyvin. Hassusti vaan suurin osa osallistujista oli miehiä. Naiset jotenkin kai mieltää, että jos lähdetään johonkin sekopäiseen juttuun mukaan, siitä pitää olla jotain hyötyä. Kuten esim. hevosten hoito ja/tai ratsastaminen. No well, kukin tyylillään!
On kyllä paljon helpompi elää kun priorisoi elämänsä selkeästi. Silloin ei ole huono omatunto. Minä priorisoin kaikki eläimeni aika paljonkin korkeammalle kuin itseni hemmottelun. En ostele vaatteita tai meikkejä, käyn liian harvoin kampaajalla. Ei se minua vaivaa, koska se on valinta. Voisin valita myös toisin.
Ja nyt valitsen, että lähden tallille. On jo pimeä ja väsyttää ihan sairaasti, mutta olen varma, etä se unohtuu kohta.
Huomenna matkaan Blogiexpo 2016 -tapahtumaan Lahteen, tulkaa tekin! Hyvällä tuurilla voitan palkinnon, huonolla jään kakkoseksi sairaan hyvälle blogille nimeltä Ruuhkavuosiratsastaja. Rapsaa seuraa illalla!
Jes Katja, Lahdessa nähdään! Peukut menestykselle!!