Terveinen sysimustasta Evitskogin yöstä! Kello ei toki ollut kuin vasta kuusi mennessämme tallille, mutta yöhän se oli. Lapsi oli menossa estetunnille naapurin pojalla eli Masalla. Masa on samaan aikaan äimänä ja touhuissaan. Hän osaa kyllä hypätä, mutta tauko on ollut pitkänhuiskea. Mies on nuori, 10v, joten lapsella ja Masalla saattaa hyvinkin olla pitkä ja kaunis suhde tulevaisuudessa.
Samaan aikaan meikä keventelee Pullukan kanssa. Pullukalla on tänään iisi päivä, eilen hän suoritti oikein dynaamisesti kouluratsastusta.
Moni kyselee miksi päätimme, että Pullukka lopettaa kilvoittelun. Sehän on terve jne. Meille juttu oli kyllä melko selvä. Pullukka on niin hyväpäinen hevonen, että se menee, kun pyydetään. Siksipä meidän pitääkin olla päättämässä milloin on hyvä hetki lopettaa tavoitteellinen tohina. Pullukka on ehjä ja tyytyväinen. Sen lihaskunto on hyvä, eikä se kipeydy enää kovin helposti. Takajalat ovat suorahkot, ja ehkä siksi ne ovat hiukka kovemmilla kuin parempikulmaiset takaset. Vasemman takasen vuohinen nesteytyy jo hieman helpommin kuin oikea, mutta se ei vaikuta oikeastaan mihinkään. Toteanpahan vaan. Minulle se on silti yksi merkki monista.
Yksi merkki on esteelle imu. Rouva hyppää mielellään, mutta ei juurikaan ime enää esteelle. Se kertoo minulle hiljaa, että voin olla hyppäämättäkin. Siinä ehkä suurin syy lopettaa tavoitteellinen treenaaminen nyt, kun kaikki on vielä hyvin. Pullukka kääntyy vuoden vaihteessa 17, eihän se mikään nuorisolainenkaan ole. En usko, että Pullukka itkee itsensä iltaisin uneen, koska ensi viikonloppuna ei olekaan kisoja. Se ei estä meitä pitämästä sitä hyvässä kunnossa, siihen toki pyrimme, mutta mailaa ei puristeta. Sanovat, että jos hevonen on kisauransa aikana jo antanut ns. kaikkensa ja ylikin, sen on vaikeampi tiinehtyä. Sitä riskiä ei muuten oteta, se on varma. Haluamme antaa Pullukalle elämänsä ihanimmat ehtoovuodet lapsia tehden ja hyvää elämää viettäen. Eikö se ole ihan ok?
Sitäpaitsi, meillähän on seuraava polvi kasvamassa! Eilen harjasin toisen polven neitoa. Tässä vaiheessa voin myös leuhkia, että Hilppa nostaa jokaisen jalan kun koputan kevyesti sääreen. Tämä hevonen on niin viisas ja niin nopea oppimaan, että me ollaan vielä pulassa. Sitä ilolla odotellessa!
Tiedän tunteen, oma kasvatti on vaan niin