Pumput tykittää!
Ratsastajainliitto oheisti hiljattain kuukausimeiliinsä mielenkiintoisen asian. Homman nimi oli Trainer4Riding ja se kuulosti muuten ihan ookoolta, mutta esittelyteksti oli englanniksi, joten päätin ottaa yhteyttä tahoon. Huutooni vastasi Mari Rautiainen. Ydinajatus oli, että tämän programmin avulla voit paitsi seurata hevosesi kehittymistä, myös saada apuja valmentajilta, vaikka asut missä pöpelikössä.
Sovittiin tällit meidän tallille.
Mari tuli täsmällisesti ja kertoi, että aikoo ottaa meiltä molemmilta sykkeet, sekä minulta, että Pullukalta. Kuka tietää oman hevosensa sykkeen? Ei kai kukaan. No, kohta selviää.
Minulle laitettiin sykemittari niin kuin se ihmiselle laitetaan, rinnan ympäri. Pullukalle se lykättiin satulan alle, lavan kohdalle, ja siitä kiinni satulavyöhön. Ei haitannut menoa. Mari kertoi, että hevosen leposyke on jotain 40 luokkaa. Kiva, koska Pullukalla se oli 99. Mulla 130. Onkohan nää ihan…? Pullukalle oli ilmestynyt nenään hirveä räkäklimppi, joten arveltiin hänen olevan hiukka kipeänä. Mentiin siitä sitten maneesiin. Pullukan pulssi laski.
Jaahas. Hetki siinä ravailtiin ja kas, molempien pulssi pompsahti melkein kahteen sataan. Ei oltu ees hengästyneitä. Jaahans. Outo homma! Kyllä se siitä sitten laski. Mari kertoi yhdestä tuntihevosesta, jonka pulssi nousi, kun se näki kouluaidat. Ihmekös tuo! Ei vaan, se ahdistui niin selkeästi kouluaidoista, että olihan siinä mietttimisen paikka. Sanoinkin Marille, että toi sykkeen mittaaminen vaikuttaa melko ahdistavalta hommalta, sieltähän voi tulla eteen vaikka mitä. Mutta niinhän se on, että tieto lisää tuskaa.
Kiinnostavaa oli kuulla myös kenttähevosesta, joka riekkui harjoituksissa sykkeet katossa, mutta ratsastajan syke pysyi kuudenkympin korvilla. Se on tietysti hyvä tilanne, että ihmisen hermo pysyy kasassa.
Mentiin siitä sitten kaffelle ja Mari selosti koko Trainer4Riding -ohjelman, josta jotain jäi kai mieleenkin. Voit siis videoida ohjelman yhteydessä omia suorituksiasi ja lähettää ne valkulle, joka sitten kommentoi. Kuvassa näkyy myös molempien sykkeet. Valkkuja ohjelmassa on kaikkia laatuja, on koulua, kenttää ja esteitä, mutta saa sinne ujuttaa omansakin.
Systeemi on varmaan hyvä niille, joilla on tavoite. Meillä Pullukan kanssa tavoitteena on pysyä hereillä/terveenä/ruuassa. Siihen ei ohjelmia kaivata.
PST. Palaamme asiaan Masan ja lapsen kanssa! Siinä on ideaakin.
Tää on niin parasta. Minulla on ollut sykkeet ja varmaan verenpainekin korkealla tän ratsastajainliiton huippu-urheilu sitä ja ammattilaiset tätä puheen kanssa ja nyt Hevosurheilukin on yhtynyt kuoroon. Eikö nyt omalla hevosella ja omalla rahalla saa humputella miten tahtoo ja kehittyä harrastajana. Mitä se nyt sitten itte kullekin on. Pystyy maastoilemaan pitkin ohjin kun on luottamus hepan ja mun välillä. Nauttia puomi pylperryksestä. Mennä kivaan valmennukseen ja oppia lisää taivutuksista. Olla stressittömästi kilpailematta.
Jos joku tykkää kisaa, niin siitä vaan. On kokeiltu, rahapussi ja hermot ei kestä.
Tuohan kuulostaa ihan harrastehevostelijallekin hyvin käyttökelpoiselta apuvälineeltä saada vihiä siitä, mitkä tilanteet, ratsastajan toimet tai vaikka varusteet aiheuttavat hevosessa pelkoa tai ahdistusta. Sykemittaus sopinee ratsastajan apuriksi erityisen hyvin tilanteisiin, jolloin hevosta on vaikea itse lukea (hevosen viestintä peittyy vauhtiin; viestintä on estetty varusteilla tai rangaistuksen pelolla; hevonen on luopunut viestittämisestä toivottomana).
Trainer4Ridingia voi käyttää myös ilman kilpailullisia tavoitteita 🙂
Päiväkirja toimii ns. tallivihkon tapaan: voit kirjata liikunnat, kengitykset, rokotukset, raspaukset, hieronnat ym. ja hevosen hyvinvointiin liittyvä aineisto pysyy helposti järjestyksessä, kaikki samassa paikassa ja kännykän kautta tsekattavissa milloin vain.