Kunto näyttää menevän tuolla, näetkö?
Onko se niin, että koskaan ei ole sopiva? Etenkään kun ei lähdetä rahan kanssa hevosta hankkimaan. Ollaan tässä lapsen kanssa touhuttu Masan kanssa nyt jonkin aikaa, ja se on mukavaa hommaa, mutta tuloksia saa odottaa kaikessa rauhassa. Pullukkahan on tunnetusti melko pieni tyttö, joten kropanhallinta oli aika nopeastikin hallussa, kun alettiin tosissaan reenaamaan. Masa on niin iso, että jo pelkät hermoärsykkeet kulkee toisesta päästä toiseen kolme päivää. Perille menee, aina, mutta ajan kanssa. Melkein säälittää toisinaankun näkee, että Masa yrittää ihan tosissaan koulutunnilla, mutta ihan ei vielä patti riitä kaikkiin tehtäviin. Erä kerrallaan! Ison hevosen kunnon koostaminen on nimittäin aivan eri asia kuin pienen.
Ja se pieni, sehän meillä on nyt tallissa. Tällä hetkellä Hilppa mahtuu pöydän alle seisomaan, mutta ei makaamaan. Se on siis tosi napakan kokonen, mutta paksu. Tässä ollaan taas ihan eri kysymysten äärellä: milloin koittaa se aika, että Hilpan kanssa arvaa lähteä metsään tarpomaan? Kuinka kovaa sitä voi juoksuttaa ilman, että kaikki jalat menee poikki? Onko KELLÄÄN aikaa pudottaa hevosesta läskiä KÄVELEMÄLLÄ?
Meidän tallille tuli joskus keväällä (muistaakseni) hyvinkin samankaltainen pikkuheppa. Se oli ollut pihakoristeena kokonsa vuoksi ja oli jo saavuttanut kuuden vuoden iän. Ratsuoppi aloitettiin vasta silloin. Pikkuheppa oli myös kovin ymmyrväinen, mutta kertakaikkisen järkevä, ja nopea oppimaan. Ei se vieläkään mikään anorektikko ole, mutta jo sporttinen sentään. Luotan, että Hilpasta kuoriutuu samanlainen. Tietysti pelkään, että en osaa suorittaa laihista riittävän viisaasti ja vastullisesti ja niin, että se TODELLA LAIHTUU. Hirveää! Ihan kuin laihduttaisi lasta! Tuntuu väärältä. Ei riitä, että jättää leivokset ja karkit pois, kun se ei niitä ole koskaan saanutkaan. Pelkällä heinällä on vetänyt itsensä kuntoon.
Neiti Potkamo.
Aikuisen kanssa se on helpompaa: liikutat vaan enemmän ja otat hiet irti jokusen kerran viikossa. Kyllä siinä rasva karisee.
No, toistaiseksi olen aloittanut viisaasti. Olemme käyneet maneesissa muistelemassa mikä rakennus se on (kiljuntaa, suoraan korvaan, kovaa). Myönteistä: oppinut hirnumaan, ei enää honota kuin joku torvi. Irtojuoksutus meni hienosti, kipitti pitkin salia kunnes menin keskelle narun kanssa. Silloin hän tuli heti luokseni. Hilppa <3! Juoksutin myös narun kanssa pienen matkan, ja muisti senkin. Tallissa harjoiteltiin rauhoittumista kampaamossa. Nypin Hilpan harjaa lyhyemmäksi ja juttelin samalla tallikaverin kanssa. Hilpan mielestä se oli IHANAA.
Piakkoin näköpiirissä on ensimmäinen kengitys. Voi Riina Villanen, mihin lupauduitkaan!
Horse Showssa on muuten torstaina nuoret hevoset esillä, ja nyt siellä on myös 4-vuotiaita! Kannattaa käydä katsomassa miltä niiden kuuluisi näyttää. Hilppahan kääntyy vuoden vaihteessa neljä. Saatte sitten vertailla.
Saaga jatkuu, ensi kerralla Hilppa palaa työhommiin.
Ja niin, Pullukka lähettää terveisiä! Hän voi oikein hyvin, on kuulemma keskittynyt ydinosaamisalueeseensa eli syömiseen. Aiheen tiimoilta myös komentaa, kuulemma. Joku nero ohikulkija oli tehnyt Pullukasta eläinsuojeluilmoituksen, oli kuulemma vedettä ja aivan haavoilla. Viranomais-parka joutui sitten raahautumaan paikalle todetakseen, että hevonen ei ole nimeksikään kuiva, saavit täys vettä ja edes vanhoja naarmuja ei löytynyt. Mihin se nyt itsensä teloisi, syödessään? On meitä moneen junaan! Mutta tuli nyt tämäkin kartoitettua. Kyseessä oli varmaan joku eläinsuojelun aktiiviharrastaja, joka tekee ilmoituksen varmuuden vuoksi kaikista, johon törmää. Joskushan se voi osuakin! Tsemppiä hälle, älä anna periksi!
Pullukainen voi hyvin!
Viimeisimmät kommentit