Olen herkkä ratsu ja vaadin erikoishuomiota. Kiitos.

Voi kamala. Muutimme uuteen talliin. Se tapahtui eilen. Onhan se iso ratkaisu viiden vuoden jälkeen. Kovasti vaan houkutti saada kaikki hefoiset samaan laatikkoon. Niinpä eilen Pullukka matkusti seitsemän (7) kilometriä erääseen suuntaan. Paikka on tuttu ja ihmiset myös. Siellä on oltu kisoissa monet kerrat. Ja muutenkin, ei Pullukka hirveästi ähki uuden äärellä, YLEENSÄ.

Ja sitten tuli sunnuntai. Menin tallille puoli kahden korvilla. Meinasin saada sydänkohtauksen, koska Pullukalla oli HEINÄÄ JÄLJELLÄ TARHASSA. Kävin heti katsomassa onko kakkaa työnnetty ulos vartalosta, ei kai se nyt saakeli ähkyile kesken kaiken. No ei. Hetken kuluttua huomasin, että se nakertelee siellä heinää. Huojennuin. Otin sen jossain vaiheessa sisään ja harjasin. Ihan normaali eläin, taluttaessa huomasin, että aika jumissa, mutta aina se on tähän aikaan kun on liukasta ja hirveät tilsat. No biggie.

Lähdin keventelemään maneesiin, jäykkää menoa, mutta ei muuten kummallista. Sitten vasemmassa laukassa hän heitti koko ajan oikealle laukalle. Olin että mitäs. Sitten pysähdyin hetkeksi juttelemaan ja kun aioin jatkaa, ei hevo mennyt enää mihinkään. Huutelin ympäristölle, että näkyykö mitään outoa, tämä ei mene. No, lyhyt ihminen spottasikin heti, että täällähän on toinen tissi ihan täynnä tavaraa! Siunaa ja varjele, hänel on valeraskaus! Äiti maa haluaisi olla taas raskaana! Tunnen oloni huonoksi ihmiseksi, koska en anna hänen olla raskaana.

Suihkuttelin tissiä lämpimällä vedellä. Se tuntui kivalta Pullukan mielestä. Eläinlääkäri sattui olemaan paikalla ja kurkkasi. ”Juu, kipulääkettä ja sulfaa, kyllä se siitä.” Arvasin heti mikä tulee olemaan ongelma. Lääkkeiden huijaaminen suusta kurkkuun ja sitä kautta mahaan. Tutustuin uusiin, mukaviin uusiin ihmisiin kehitellessäni erilaisia sössöjä, jotka VOISIVAT kelvata Pullukalle. Ja joka jumalan sössölle tuli täystyrmäys. ”Yök, mitä sä oot tonne piilottanu?” Jopa KARJALANPIIRAKKA, joka normaalisti napataan vaikka suusta lupaa kysymättä, oli ehdoton ei. En syö, olen sairas. Voi penaali, kumi ja lyijykynä. Onneksi kaapista löytyi erä Metacamia, jonka tuikkasin spruutalla Pullukan kitusiin suoraan. Sen hän hyväksyi MUKISEMATTA. Voitteko ymmärtää? ”Haluan lääkkeeni suoraan suuhun, voitko järjestää?” Hyvä ettei avannut suuta valmiiksi. Uskomaton lemmikki.

Jätin erikoissössön aamuksi, saa nähdä meneekö jakeluun vai ei. Ainakin yön pystyn nukkumaan kun Metacam on turautettu elimistöön. On tää kanssa. Ihan kun ei muutenkin olisi huolta, kun on uusi paikka jne. No, Pullukka ainakin teki selväksi, että hän on nyt tullut ja että hän on herkkä hormooneille. Samassa tallissa asuu kolme melko hyvännäköistä jätkää, liekö se syynä. Tosin vaikuttivat melko homoeroottisesti latautuneilta.