Up to heaven. Kuva:Nea Levonius

Voi itku, nyt se on sitten faktaa. Lapsi ja heppa menevät Helsingin jäähalliin kilpailemaan 18. ja 19.10. Ihan hirveetä. Lapsesta en ole sillä tavalla huolissani, sillä hänellähän on opettaja. Opettaja tietää mitä lapsen pitää oppia ja se on molemmilla mielessä. Kuka sen sijaan tietäisi miten tehdään Pullukan kanssa? No, minä?

Periaatteessa on ihan helppoa löytää hyvä kunto-ohjelma hevoselle. Ei ole kovinkaan vaikea sopia eri päiville erilaisia harjoitteita, jotka vahvistavat eri puolia hevosessa. Ja samalla vatsa pienenee. MUTTA, nyt tulee se iso mutta. Kun olen nyt seikkaillut kuutisen vuotta tämän armaan ratsuni kanssa, en kuvittele enää mitään. Tiedän täsmälleen, että Pullukan eilinen ei välttämättä merkitse tänään MITÄÄN. Normaalisti hevonen, joka on läpiratsastettu eilen, on tänään ihana. Meillä ei, toisinaan voi taas ollakin. Meillä ei VÄLTTÄMÄTTÄ mennä jumiin kisaviikonlopusta, mutta saatetaan mennä kahden päivän  kouluratsastuksesta. Toisaalta joskus metsärämpiminen tuottaa seuraavaksi päiväksi mitä elastisimman ratsun, toisinaan taas ihan jäykän pökkelön. Saakeli näitä ikäneitoja!

Kaverin kanssa juttelin asiasta. Hän kehotti menemään puomeja ja rämpimään metsässä. Check.

Lymfahieroja-Ninan kanssa juttelin, hän neuvoi laukkaamaan kevyttä laukkaa ja pitkään, se pumppaa joitain rauhasia, jotka sijaitsevat kainalossa ja saavat nestekierron pysymään parempana. Check.

Toinen hieroja sanoi: laihduttakaa herran tähden. Check.

Nina lymfahieroo, arvatkaa miten siistiä!

Vain hyppäämällä oppii hyppäämään, mutta eihän 16-v. rouvalla voi hyppiä kuin kerran viikossa. Se on Pullukalle kaikkein parasta jumppaa. Ja sen Pullukka kyllä osaa.

VAIKEIN NÄISTÄ ON PAINONPUDOTUS. Eittämättä esteen yli hyppääminen olisi helpompaa jos lihaa olisi vähemmän vartalossa. Tai siis läskiä. Nyt vielä Pullukalta lähti tarhakämppis pois, niin voitte vain kuvitella miten onnellisena se jauhaa siellä päivät pitkät. En viitsi laihdutussyistä laittaa hevosta sairastarhaankaan. Kai se on vaan yritettävä liikuttaa niin maan perkeleellisesti.

Yhdessä me teemme sen! Vai mitä, Pulde.

Ratsastajan henkinen puoli onkin sitten seuraava jännän paikka. Kaverit kertoilevat, kuinka on kielletty ulos kakkosesteellä, koska jännitys on lamaannuttanut totaalisesti. Miten ihmeessä siellä VOI olla kuolematta? Kaavailin kuitenkin hoitavani ensin sen ratsun huippukunnon, sitten keskityn lapseen.

Itsehän haaveilen täysin rauhallisena Horse Show’n jälkeisestä viikonlopusta, jolloin lähden taas Unkariin. ELÄKÖÖN! Onneks se on jo kohta!

Ja juu, tulossa kavioliittolaisille oma ylläri Horse Show’hun…stay tuned!