Onko pakko tulla?
Sunnuntai-iltaan venähti ennen kuin päästiin lassoamaan villihevosta laitumelta. Hän on ollut nyt kuukauden totaalikieltäytyjänä erittäin vehmaalla laitumella. Onni on se, että hänen kämppiksensä ovat molemmat nuoria ja hysteerisiä, joten Pullukkakin joutui liikkumaan varmasti monta kerta enemmän kuin oli suunnitellut. Aiemminhan hän on liikuttanut jalkojaan vain siirtyäkseen nurmimättäältä toiselle. No niin, siinä siis oli koko mind-set hevosella ns. muuttunut ja se tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että lassosimme hevosemme päättömien kanojen laumasta. Pullukka nyt on ihan okei ja hallittavissa, mutta taivas miten nämä nuorisolaiset häsläsivät varmuuden vuoksi joka suuntaan. Ymmärrän, että siinä on tilanne päällä kun vanhempi valtiomies poistuu muonavahvuudesta, mutta herran tähden, täytyykö siinä katkaista verisuonta päästä?
Ennen kun päästiin lassoamistilanteeseen olin jännän äärellä. Olin laina-autolla ja lainatrailerilla liikenteessä, ja voin sanoa, että tiukka peruuttelu ei ole vahvuuteni. Piti kuitenkin ajaa hieman hiekkatien risteyksen ohi ja peruuttaa sitten koppi hiekkatielle. Heh. Tässä vaiheesa kiitin luojaani siitä, että oli pieni krapula (kerran vuodessa on näin aikuisena ihan kohtuullista hankkia suuntaa-antava kankkunen), sillä en tuntenut lainkaan pelkoa tai osaamattomuutta. Peruutus sujui reilusti alle puolessa tunnissa.
Tämä kuva ei liity tilanteeseen, mutta kuvaa tilannetta hyvin.
No niin, koppi auki ja hevosen perään. Nuoret hönöt kirkuivat ja hölkkäsivät ympäriinsä, kun johtajatamma vietiin pois. Suunta ja määrä katosi laidunjengiltä täsyin: kiljunta oli korvia huumaava. Ja mitä teki Pullukka? No huolestui, tietysti. Se tarkoitata hevosten maailmassa sitä, että jämähdetään nelipistetanaan kopin ääreen, eikä liikuta mihinkään. Maksimissaan äänijänteet liikkuu, ja toki sieraimet. Ne olivat niin levällään, että sieltä näki aivoihin. On siinä tytöllä sierainta!
Pistin lapseni namipaloilla ryyditettynä rauhoittelemaan laidunjengiä. Se auttoi noin minuutin. Sillä aikaa Pullukka ehti käydä kopissa pariinkin otteeseen ja tulla myös pois sieltä, koska tuli toisiin aatoksiin, enkä minä ehtinyt tietenkään laittaa puomia paikalleen, vaikka pitkät kädet omistankin, ja niin olimme taas lähtötilanteessa. Voi nyt pylly.
Kun lapsi palasi miehitykseen, saimme Pullukan yhdessä ihan hyvin kohteeseen. Tokihan se puski pepulla puomia, mutta ihan vapaasti vaan. Seinä kiinni ja kotiin!
Lihavuuden tila sivusta katsottuna 5.7.2016.
Seuraavana päivänä Pullukka vietti tutustumispäivää tehden ei-mitään, tiistaina tuli kengittäjä. Siis tänään. Ihan hyvä, koska toisesta etusesta oli kenkä irti ja melkoinen lohkare myös kaviota. Villihevosethan eivät ole tottuneet kengitykseen, joten Pullukka häsläsi aivan liikaa. Myös karsinastaan hän ehti paeta, koska eihän villihevosia pidetä karsinoissa!
Villhevosia ei kengitetä. Miksi olen täällä, kytkettynä?
Selkäänkin pääsin tänään. Ensin katseltiin vartti yläkautta silmiin, mutta kyllä se sitten kulki joitakin kierroksia ihan hyvin. Tästä tämä taas lähtee!
Viimeisimmät kommentit