Kuva: Ritva Waris-Wörlin
Lapseni aloitti jankuttamisen jo vuosia sitten: äiti, kun mä pääsen ripille, mä haluan rippikuvan sitten hevosen kanssa. Asia selvä! Kutakuinkin siitä lähtien olen ollut huolissani Pullukan väristä. Valkoinen hevonen on nimittäin haastava saada kuvauskuntoon. Jos pesen sen, voin olla varma, että se piehtaroi karsinassa sen jälkeen = ihan sama pesin vai en. Ja sitten sekin vielä, että Pullukka yleensä ilmaisee intonsa olla kuvissa aika selkeästi – ”menkää kotiinne” on viesti useimmiten.
Myös näin voi reagoida kun kamera osoittaa.
Niinpä kun kohtaat kuvaushaasteen, toimi näin:
- Hankkiudu tallille ajoissa. Voihan olla, että hevonen on karannut, paskonut takajalat vihreiksi, vetäissyt mehevän avohaavan naamaansa tms. Voi myös olla, että sinulla on yksinkertaisesti suuri savotta kuivapuhdistaa hevonen. Minulla oli juuri tämä.
- Aloita namipala-addiktointi heti. Varmista, että nähdessään sinut hevonen ajattelee tulevaa herkkua. Näin varmistamme korvien suunnan kuvattaessa.
- Pohdi etukäteen kuvattavan ihmisen kanssa mitä hevoselle laitetaan päähän. Näin vältyt ”ei todellakaan mitään pelhameja” ”pelhamit on just siistit” ”mä haluun ilman suitsia ja riimua” ”etkä halua”.
- Kuvaajan tullessa paikalle vetäydy itse kuoreesi. Anna kuvaajan ja kohteen tutustua ja laskea leikkiä. (Sekä ihmisten että hevosen)
- Kuvaustilanteeseen mentäessä varustaudu raipalla ja muovipussilla. Myös kauraämpäri on toimiva ase. Niillä kiinnität hevosen huomion haluttuun suuntaan.
Ihminen tehtävän äärellä.
- Kuvauksen alkaessa huuda jatkuvasti miten upeita ja ihania sekä ihminen että hevonen ovat. Sillä sitä ne ovat!
- Kiellä lapselta sirkustemput hevosen selässä. (Ei koske sirkusperheitä.)
- Kuvauksen päätteeksi päästä hevonen tarhaan/laitumelle. Se on rasittunut. Anna heinää.
En uskaltanut toivoa mitään, tuppaahan Pullukka olemaan hiukka samaa sarjaa valokuvissa kuin minäkin: supermodel. Nyt kyllä täytyy muuttaa omaa asennetta hiukan. Tytär toki loisti kuin tuhat aurinkoa, mutta niin loisti Pullukkakin.
Esittelen valmiita kuvia heti kun niitä on!
Ihana ihminen tärkeässä tehtävässä! Taas sain hyvät (positiiviset) naurut tätä lukiessa. Todella odotan aina uusia juttujasi, sydämellinen kiitos kaikista entisistä. T. Tätiratsastaja mallia 1958
Upeita kuvia luvassa, sen näkee jo nyt! Ja Ihminen Tehtävän Äärellä on avainhenkilö onnistumisen kannalta 🙂
Onneksi on photoshop! Sillä häivyttää käden käänteessä kaverin hampaanjäljet ja muut naarmut naamasta, ehkä jopa satunnaiset likatahrat. Tosin lähes mustan hevosen omistajana olen ehkä jäävi kommentoimaan. Vaikka mustassa taas näkyy jokainen pölyhiukkanen armottomasti.
Hyväksi havaittu konsti korvien kohdistamiseen on myös soittaa kännykästä hevosen hirnuntaa. Tutun valokuvausharrastajan vinkki!
Jos on äiti rippikuvassa, niin varmaankin sitten tytär ylppärikuvassa? yst terv mun kuvassa on mun koira (valokuvaamo oli sitten tehnyt kuvasta suurennuksen ikkunaan näytille saatiin lunastaa se kehysten hinnalla kotiin, kun vaihtoivat ikkunaan uusia)
Parasta luettavaa ja aina ootan uusia. Terv kotipihassa 2ruunaa jotka luulee että ruokaloppuu maailmasta ja kaikki on vähän pelottavaa