Tiedote 2.5.2018 Julkaisuvapaa heti
PULLUKKA VETÄYTYY JULKISUUDESTA
Tulevaisuus on tuolla. Näen sen kirkkaana.
Hyvät ystävät,
olen ilolla seurannut, miten iso ja ihana joukko on seurannut säännöllisesti elämääni täällä Kavioliitto-mediassa. Elämäni on ollut melkoista vuoristorataa ensimmäisen lapseni syntymästä lähtien, mutta sain aikanaan kilot karistettua aika kivasti synnytyksen jälkeen ja palasin kilpakentillekin. Nuoruudessanihan kilpailin Hollannissa jopa 140-tasolla (alle 10-vuotiaana), mutta voittamani luokat rajoittuivat 135-luokkiin. Olenhan melko pieni nainen (160,5cm), joten varmaankin ymmärrätte, että vain mittava kapasiteettini mahdollisti niinkin isojen luokkien esteet.
Suomeen muutettuani siirryin helppoihin metrin luokkiin, jossa ratsastajanani olivat ensin Katja ja sitten hänen tyttärensä. Tämä tytär oli melko kilpailuhenkinen, ja hänen kanssaan niitimmekin mainetta päätyen lopulta myös (luojan kiitos, vihdoinkin) Helsinki Horse Showhun, johon omasta mielestäni kuuluinkin. Saavutimme Amateur Tourin 100cm luokassa Top 10 -paikan, joka on vähintä mitä itse odotin. Omistajani Katja päätti, että Horse Shown jälkeen saan jäädä kisaeläkkeelle, ja näin tehtiinkin. Muuten se oli ihan jees, mutta jouduin aika paljon tuuppaamaan koulua vastapainoksi. Se ei ole hirveän hauskaa, vaikka kaiken osaankin, tietysti.
Vuoden vaihteessa täytin 17v, ja joidenkin mielestä se on paljon.
Viime kuussa etujalkaani alkoi jomottaa, ja Katja siirsi minut kävelyhommiin. En ole ihan varma sattuuko jalkaani oikeasti, vai ovatko jalkapohjani vain vähän arat, kun minulta otettiin kengät pois, mutta nyt ihmiset eivät enää edes kiipeä selkääni. Se on ihan jees, koska ei tarvitse kovinkaan montaa kertaa pyytää, että saa maistaa vähän kevään uutta vihreää, joka puskee jo kivasti tien penkoissa.
Katja sanoi, että on ihan okei vaan hengailla hihnan päässä, miettikää, Katjan koira elää aina niin! Ihmisen hihnassa vuodesta toiseen, LOL. No mulle se käy.
Otan kohta seuraavan, merkittävän askeleen elämässäni, ja se vaatii muuttoa toiselle paikkakunnalle. Muutan touko-kesäkuun vaihteessa, ja menen sillä reissulla myös tapaamaan yhtä miestä. Sen nimi on Levisonn, ja on muuten kuuma jätkä. Ollaan puhuttu perheen perustamisesta, ja jos kaikki menee putkeen, synnytän vuoden päästä kesällä toisen lapseni. Odotan sitä ihan tosi paljon, sillä äitiys on ollut aivan parasta aikaa elämässäni. Katja onneksi tajuaa, että se on varsinainen tehtäväni tässä maailmassa, ja siihen minut on luotu. Tämän ratkaisun myötä poistun kuvioista ainakin melkein kokonaan, mutta tyttäreni Hilppa kuulemma jatkaa kolumnien kirjoittamista Katjan kanssa. Naapurin Masakin on sanonut olevansa mielellään Kavioliiton sivuilla, sillä Masa on omasta mielestään aika kivannäköinen kundi. Onhan se ihan jees.
Kuulette siis minusta vielä tässä toukokuun aikana, mutta ymmärrätte varmaan, että kesällä haluan rauhoittaa elämäni uuden elämän alulle saamiselle. Lähettelen välillä sitten terveisiä.
Oikein hyvää kevättä kaikille ja hei tsemppiä teille, jotka suunnittelette myös perheenlisäystä! I feel you. Peukku!
Rakkaudella,
Pullukka <3
Ruoho on vihreämpää siellä, missä minä kuljen.
Voi Pullukka, alkoi melkein itkettämään ilmoituksesi. Mutta ethän mihinkään häviä, pääset nauttimaan elämästä ja kuuma sulhokin hankittuna. Tuhannet kiitokset kaikesta, on ollut ilo seurata elämääsi. Sano Katjalle että jos nyt kuitenkin aina välillä kertoo kuulumisiasi, muuten tästä tulee liian vaikeaa. Muistan aina kun näin ensimmäisen kuvan sinusta ja tyttärestäsi Hilpasta. Se oli niin järkyttävän liikuttavaa että siltä seisomalta ilmoittauduin ratsastuksen alkeiskurssille. Olen vanha kääkkä mutta kuva teistä räjäytti hevoshulluuden ihan uusiin sfääreihin. Tai no, oli mulla pentuna fillari hevosena, talli pyöräkellarissa jne. Vihreää ruohoa, auringonpaistetta ja lempeitä tuulia elämääsi.
Juu, ei, en häviä!Siirryn vaan sivummalle lihoamaan enemmän. Aktiivit jatkaa!
Kiitos Pullukka ja antoisia mammapäiviä sinulle!
Löysin blogisi vasta noin vuosi sitten, mutta olen lukenut kaikki Katjan kirjoittamat tekstit lävitse. Ilolla kuulisin vielä kuulumisiasi, varsinkin uuden vauvan tiimoilta. Varsat ovat NIIN ihania!!
Taatusti jatkan tyttäresi Hilpan tekemisistä lukea, varsinkin kun oma, melkein saman ikäinen (4), on kasvamassa kanssani. Tai pilaantumassa, kuten eräät epäilijät ovat sanoneet : )
Hieno homma! Luotan täysin tyttäreni kykyyn kertoa asiat niin kuin ne on.
No mutta!… nyt jo on ikävää sua! Mutta kiva kun ilmoitit näin kunnolla mitä aiot ja millä mielellä, kyllä minä suon sen sinulle. Kaikkea hyvää, ja todellakin, kerrothan välillä vähän kuulumisia, eihän Hilppa vielä niin tottunut ole näihin raporteihin kuin sinä, vaikka hyvä onkin jo, onhan hän tullut sinuun :).
Aivan mahtavaa kesää ja syksyä ja talvea ja kevättä ja… <3!
Tottahan toki kerron kuulumisia! Nyt lähinnä odotan, että pääsen sinne miehiin, ja vähän äkkiä.