Mielestäni tämä on ihan hyvä ohjasote ja satula myös. T.Pullukka
Törmäsinpä kummalliseen, ja samalla niin ymmärrettävään pulmaan taannoin Keiteleellä. Eräs leiriläinen, joka harrastaa enimmäkseen länkkää, valitti, että tästä eurooppalaisesta tyylistä tulee niska kipeäksi. Olin ensin, että öö, mutta kun hän sanoi, että saa yhtenään olla vetämässä näistä ohjaksista, niin tuleehan se. No niin tulee!
Ja aivan, joku siellä jo huutelee, että ohjista ei saa vetää. Ei saakaan, mutta jos/kun on kyse suomenhevosesta, jonka kaula on paksu kuin itse isänmaa ja se ei pysähdy, niin mitä ajattelit? Kyllä siinä joutuu kuulkaa vetämään. Toisinaan maastossakin saa vetää ihan tosissaan jos meinaa tulla kotiin jotain muuta vauhtia kuin kiitolaukkaa, joka on sinänsä ihan hyvä askellaji sekin. Eikä tarviste olla edes suomenhevonen (olin eilen Pullukan kanssa ns. kiitomaastossa, jarrut inte).
Kerran sain hienon, vaikkakin lyhyen oppitunnin kouluratsastaja Karolina Liuksialalta. Olivat polkaisseet tuttunsa kanssa pystyyn verkossa toimivan ratsastuskoulun, ja esittelivät sitä sitten. Meillä oli ohjelmanumeron nimi AVOVÄISTÖ. Karolina kertoi, kuinka etenkin vanhempaa kopukkaa pitää jumpata kunnolla ennen kuin vaaditaan asioita. Ymmärrän oikein hyvin. Harjoitus aloitettiin etsimällä sovelias ohjasote. Herran tähden, miten tiivis se on! Ei riitä ihmisen lihas kuin hetken aikaa! Ymmärrän toki, että kyseessä on ns. kehys, johon hevosen halutaan menevän, ja kun yhteistyö alkaa löytyä, avut muuttuvat höyhenenkevyiksi. Olen kartalla tästä. Ongelma onkin siinä, että en mitenkään osaa pitää HYVÄÄ TUNTUMAA VETÄMÄTTÄ OHJISTA, etenkään kun se hyvä tuntuma on saatanallisen raskas.
Tähän varmaankin toinen äärilaita jo korottaa ääntään: ÄLÄ VEDÄ OHJISTA. En vetäisikään, jos muu konsti olisi mahdollinen. Muistan ikuisesti kun nuorna ratsastin erästä vanha kilparatsua noin niin kuin liikuntamielessä. Omistajansa sanoi, että ”se sitten tykkää melko kovasta kädestä”. Olin ihan kujalla. Miten voi tykätä? En meinannut ollenkaan uskoa, kunnes kerran jouduin jarruttelemaan vanhaa rouvaa siihen malliin, että löysin ns. sopivan otteen. Se oli melkoisen kova, mutta herran tähden, että alkoi hevonen kulkea hienosti! Aiavn siltä seisomalta hän oivalsi mistä on kyse. Ja minä myös.
Niskahan tulee kipeäksi siitä, kun ei rentouta hartioita. Väitän, että noin sata vuotta saa ratsastaa kahdeksalla hevosella päivässä, että ihan kunnolla rentoutuu olka. On se vaan sen verran kokonaisvaltaista hommaa, että helposti jännittyy, VAIKKA EI SAISI. Länkkähommassahan ohjat ovat vain ns. VARALLA jos mikään muu ei toimi. Onko nyt niin, että pitää alkaa länkkäämään vallankin? Vai miten tästä eteenpäin? Itse pidän kovasti molemmista lajeista, mutta toisesta tiedän noin 99% enemmän. Onko tässä nyt joku kulma, mikä jää pimentoon? Miksi länkkähevosen suu jätetään rauhaan ja se tottelee silti, miksi euroopplaistyylisen hevosen suu on toisinaan kuin betonia? Miksi hyvä ratsastaja saa kaikki kulkemaan? Mitä?
No niin, siinä teille pähkinää purtavaksi. Perjantaina elikkäs huomenna menen muuten ratsastuskeskus Ainoon haastattelemaan Hanna Tardiveauta, ehkä hän osaa vastata tähän. Ja viikonlopun vietänkin Kuninkuusraveissa! Soon moro.
Jos suomenhevosen suusta vetää, se vetää varmasti takaisin. Ne on jalostettu sellaisiksi, nojaamaan koko painollaan länkiä vasten. Tai länkien puuttuessa kuolainta. Pohkeilla ja istunnalla rintakehä ylös, niin johan kevenee. Toki kuten ratsastuksessa yleensäkin, tämä on huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty.
Tämä on kyllä sellainen asia, josta en koskaan ratsastuksessa päässyt eroon. Nyt on ollut taukoa kun oman kopun menin myymään, en halua edes ajatella miten vaikea on sitten ehkä joskus palata asiaan. Harrastin sekä länkkää että enkkupuolta. Enkkupuolen valmentajat huutaa naama punaisena että ohjat käteen, länkkäpuolen että älä pidä niin paljon ohjasta. Siinähän sitä vasta ollaan. Mutta on siinä länkässä ihan vinkeä ajatus, että kootaan hevonen jalalla ja vatsalihaksilla siihen alle, ja annetaan sen itse miettiä vähän myös. Yleensä päästiin näitä ajatuksia käyttämällä sopuun myös kouluheppojen kanssa. Yllättävän paljon jopa se luupääsuokki voi niillä hoksottimillaan miettiä, kun tilaisuus annetaan.
Mutta kun sitten on se enkkumaisen kovan käden ja länkän kevyen käden väli: klassinen ratsastus. Ohjat on kädessä, kevyt käsi (ei vetoa), kevyt tuntuma. Mulle opetettiin perinteisessä ratsastuskoulussa aikoinaan, että tuntuma on 3kg. Ei!! Niitä ohjia puristetaan yhtä kovaa kuin tipua nyrkissä. Se hevonen voi kulkea hyvin ilman voimaakin. Istunta, kevyt pohje ja -ohja. Muuttuu ratsastus huomattavasti mukavammaksi kummallekin osapuolelle. 🙂
Hittolainen, että juttuus vasta tänään törmäsi, olinpa juuri eilen saman kysymyksen kanssa uneton yö. Tulin tosin miettiessä sitten päätökseen, jossa (sanon melkein mieluummin) tiukan käden (kuin kovan käden) ja jalan yhteistyössä hevonen ohjataan kevyeen ohjastuntumaan ja autetaan ”rentoutumaan” kädelle ja tällöin ratsastajankin on rentouduttuva ja yhteistyö on kaunista ja kevyttä… Tähän siis päädyin mietelmissäni, lie sitten mitä se on todellisuudessa.
Itse teen vähän toisella tavalla, mutta tuokin varmaan toimii joillakin. Mulle on myös joskus opetettu, että pohje on aina ohjaa vahvempi. Näin käsi pysyy helpommin pehmeämpänä, koska pohjetta on huomattavasti vaikeampi antaa voimakkaasti. Tällähän tavalla synkin tapa pitäisi (teoriassa) käydä hyvinkin toteen. Istunta vain lisäksi ja rento, mutta jämäkkä ratsastaja niin johan pitäisi toimia! Tietenkin eri ratsukoille toimii aina erilaiset jutut.
haha, se onkin aivan ihanaa kun miettii kotosalla, että näin mä teen, ja sitten meet tallille ja voi ei. eihän se toimi YHTÄÄN 😀
Mielestäni tuntuman tulisi aina olla kevyt. On sitten ohjat kädessä tai pitkinä. Myös pitkillä ohjilla voi ottaa epämukavalta tuntuvia ohjasotteita. En ymmärrä miten tänä päivänä voidaan edes ajatella, että pitäisi olla kova tuntuma hevosen suussa. Mietin ihan vain sitä miltä tuntuisi jos laitan kuolaimet omaan suuhun ja joku vetää. Ei kai se nyt mitenkään voi olla mukavaa. Etenkin kun on niin paljon tutkimuksia nykyään, jotka todistavat miten herkkä alue hevosen suu ja suuta ympäröivä alue on. Ja kun se toimii ilman sitä kovuuttakin
no ei tietenkään, mutta miten ihmeessä toteutat sen, esim. ratsastustunnilla?
Kaikissa ratsastuskouluisssa ei opeteta kovaa tuntumaa. Tässäkin asiassa voi onneksi äänestää jaloillaan.