Käytiin luonnos vähän miettimäs asioita.
Ei saakeli, linnut laulaa, ja on tammikuu! Mitä tästä vielä tulee? Ja meikäläisen harrastus on hiilijalanjäljeltään ehkä suurin mitä on. Vastapainoksi en ostele MITÄÄN. Saanko anteeksi?
Asiaan. Meillä käy toisinaan eräs vieraileva valmentaja oikein Ruotsinmaalta asti. Hänen nimensä on Jyri Malmström eli Jykke. Mies on naurettavan hyvä ratsastaja ja jakaakin aikansa ratsuttamisen ja valmentamisen kesken. Suomessa hän käy joka toinen viikko valmentamassa.
Tänään oli taas Jykke-päivä, ja pari ratsastajaa siinä taivasteli, että kylläpä osaa olla vaikea laji, kun irrotetaan jalat kyljistä ja istutaan oikeasti perseellä. Myöskään käsillä ei hosuta ollenkaan mitään ylimääräistä. Se on pirullisen vaikeaa, kun on tottunut puuhaamaan jaloilla koko ajan jotain. Kysymys ehkä kuuluukin, että miksi liiallisesta apujen antamisesta ei sakoteta enempää? Vai onko meidän karvahattujen kohdalla valittava pienin paha, ja päätyä siihen, että onhan sen hevosen kuitenkin mentävä edes jotenkin? Kenties. Tämä on omalla kohdallani erityisen relevantti kysymys, sillä enhän toki halua, että Hilpasta tulee kyljistään kova, piittaamaton patukka. Nyt ollaan jo varmasti hyvällä tiellä sitä kohti. Mietin vain, että millähän lihaksilla sitä komentaisi itseään herkistämään hevosta ennemmin kuin huitoa menemään reippain pohkein, vanhalla kunnon ”enemmän jalkaa” -tekniikalla.
Toinen juttu on tämä ”syvälle kulmiin, Nanook!”, eli herran tähden miten vaikeaa on oikeasti kulmiin ratsastaminen nuorella ratsulla! Käsi ylös kuka ratsastaa kulmat kunnolla, kun ridailee itsekseen? En ainakaan minä! Ovaali on juuri kiva muoto harrastamiselle, kun kukaan ei valvo. Hupsista, saatana. Tulevalla viikolla se pitää kuitenkin ottaa haltuun, sillä koulurataharkat häämöttävät sunnuntaina. Tähtään 52%:iin. Edellisestä ilottelusta sain karvan päälle 51%, nyt pyritään peittoamaan vanha mestaruus. Saas nähdä.
Rikkosen tunnilla yritettiin päteä.
Tänään käytiin ensin metsässä tutustumassa luonnon tilaan ja mentiin sitten hetkeksi harjoittelemaan kulmia ja lisäyksiä. Heh. Kai niistä molemmista voi oikein lämpimästi ajateltuna löytää jotain hyvääkin!
Niin, ja: kaveri on groomina Belgiassa ja ilmoitti joutuvansa Olivaan, Espanjaan kahdeksan hevosen kisahoitajaksi. Apukätenä on yksi henkilö. Hän on ihan kriisiytynyt jo nyt, koska kahdeksan hevosta on liikaa. Huokailin, että ah, Oliva, olisinpa minäkin lähdössä. Kaveripa kysyikin, että lähdenkö häntä jeesaamaan! Jumankekka, olen 51. Onko se mahdollista? Pitäiskö perkule? Olenko hullu? Tai siis olen, mutta onko jo päässyt pahaksi? Mietin vielä. Huh!
Eilen illalla oli rakkaan ja pitkäaikaisimman kumppanini Hipposportin 30-vuotisjuhlat! Juhlintaa jatkuu vielä pitkään erilaisten kamppiksien muodossa, mutta eilen kilisteltiin pienemmällä ydinporukalla. Olipa kiva ilta. Kassellaan mitä tuleman pitää!
Virve, Atte, DJ Salsa ja muuan Katja. Kuva: Ritva Waris-Wörlin
Viimeisimmät kommentit