Pakkasessa viihtyvät niin varsat kuin nuoret ihmisetkin!

Pakkasessa viihtyvät niin varsat kuin nuoret ihmisetkin!

Oikein paljon tervetuloa seuraamaan ”Kuka/mikä jäätyy viimeiseksi” -kilpailua! Pakkasasteiden laskettua ripeällä ranneliikkeellä alle kahdenkymmenen, ei voittajaehdokkaita ole montaakaan. Itse asiassa ainoa, mikä/kuka tuskin jäätyy, on hevonen. Mutta lähdetäänpä alusta liikkeelle! Näin toimii hevosväki, noin keskimäärin:

Olet lähdössä tallille, joka sijaitsee vaivaiset 20 kilometriä kotoasi. Hieman liian pitkä käveltäväksi, passeli autoiltavaksi. Paitsi että se auto. Jos se lähtee käyntiin, on melko varmaa, että peräreikäsi jäätyy penkkiin kiinni. Auto hieman nykii, mutta vain siksi, että muistaisit kuolevaisuutesi. Ettei nouse päähän. Tässä vaiheessa edes ne, jotka polttavat tupakkaa autossaan, tuskin avaavat ikkunoita. Antaa kärytä vaan! (Siis oikeestiko joku polttaa vielä autossa tupakkia eli rösseliä eli sammaleista eli spaaderoa?)

Ennen lähtöä on toki nähtävä vaivaa pukeutumisen eteen. Tarvikkeemme ovat: pitkät kalsarit, verkkarit, toppahousut, sukat (merinovillaa), villasukat (villavillaa) ja toppahousut. Yläpäähän aluspaita (hihaton), päällyspaita (hihakas), villapaita, fleece ja untuvatakki. Päähän karvahattu jos on, jos ei, nelinkertainen pipo. Käsiin niin monet rukkaset kuin mahtuu, päällekkäin. Ei sormikkaita. Mikäli huopatossut löytyy, niin ne jalkaan. Muuten on ihan sama mitkä laitat, jäädyt kuitenkin.

Kun saavut tallin pihaan, on erittäin todennäköistä, että siellä on pelkkiä hevosia eikä yhtään ihmistä. Kaikki ihmiset ovat jäätyneet pystyyn. Hevoset kirmahtelevat levottomina/touhukkaina/villeinä tarhoissaan, sillä pakkanen pistää useimmat liikkeelle. Järkiveto! Liikkeessä pysyy hengissä.

Tallissa boksien ovet/muut ovet saattavat olla jäätyneet kiinni. Koska varpaasi ovat enivei tunnottomat, potkaise riuskasti, kyllä se siitä aukenee. Putket ovat jäässä, joten vettä ei tule kuin jostain yhdestä paikasta, jonne kaikki jonottavat. Ai niin, mutta eihän siellä ole muita kuin sinä.

Haet hevosen sisään ja harjaat sen. Eloonjäämismahdollisuutesi kasvavat. Veresi alkaa kiertää harjatessa (ehkä jopa hevosenkin) ja tuumit lähteväsi maastoon ilman satulaa, niin ei tule kylmä. Kiittelet Kaikkivaltiasta siitä, että hevosellasi on kiva selkä ja lauhkea luonto. Hyppäät ketterästi ratsusi selkään. Olet kulkenut 100 metriä, kun varpaittesi suunnalta kuuluu ropinaa. Ne ovat varpaasi, jotka putoilevat yksi kerrallaan kengän pohjalle, sillä ne ovat jäätyneet kuolioon. On niin kylmä, ettet jaksa välittää. Mitä niillä varpailla.

Luonto on upea, ja hevonen lähes hymyilee käyskennellessään lumisessa metsässä. Peura loikkaa sadan metrin päässä ja saa hevosesi hypähtämään. Meinaat kolahtaa tönkkönä alas, koska kropassasi ei ole minkäänlaista joustoa. Onneksi hevosesi tietää sen ja malttaa odottaa kärsivällisesti, että vinssaat itsesi takaisin kohteeseen.

Palaat takaisin muumilaaksoon, jossa heilautat jalkasi yli hevon perseen ja jysähdät maahan kuin säkillinen paleltuneita perunoita. Elossa! Sitten vaan kopukka takaisin sisään ja sillä lailla. Hyvinhän se meni. Riisut suitset ja menet pesemään kuolaimia. Ai niin, vettä ei tule. Laitat mössömateriaalit ämpäriin. Ai niin, vettä ei tule. Lähdet hakemaan toisesta tallista vettä ja tuot sitä ensin hevosellesi, joka nuuhkaisee ämpäriä kuin todetakseen ”yök, tämä ei ole meidän tallin vettä, en juo.” Huuhdot siinä kostoksi kuolaimet.

Jätät hevosen järsimään tyytyväisen heinää. Itse hyppäät autoon, jonka ovista 4/5 on jäässä, joten kiipeät takapaksin kautta sisään. Ei kait siinä. Auto kuitenkin käynnistyy moitteetta, se on jo aika jees. Auto alkaa esittää lämpenemisen merkkejä heti, kun kurvaat kotipihaan. Lämmität saunan ja menet sinne. Sitten menet nukkumaan. Sulamisprosessi alkaa ja jatkuu, ja kun täydellinen lämpötila on saavutettu, kello soi ja pitää lähteä töihin. Hienoja hommia, nämä hommat!