Miten ihania jotkut voi olla?

Meillä on tässä kiva harrastus! Siinä on hirveästi monia hyviä puolia, ja kerron niistä nyt teille muutaman.

1. Ratsastaessa saat raitista ilmaa. Joku voi tulkita sen kakanhajussa hengailuksi, mutta se on vain kateellisten panettelua. Saahan siellä ilmaa, talleilla.  Ihan tosi paljon saa ilmaa, jos ei ole maneesia ja kaikki tarvikkeetkin sijaitsevat eri rakennuksissa. Sadesäähän on tunnetusti happirikasta, ja semmoisessa ratsastaminen on sitten oikea happikylpy! Joskus, vaikka ei ratsastaisikaan, voi saada hirveästi happea tekemällä vaikka iltatallia ja ottamalla 46 hevosta tarhoista sisään.
2. Hevosten kanssa et näe tylsää päivää. Tylsyyshän on se, joka ajaa ihmisen harkitsemattomiin tekoihin, jopa rajuihin ylilyönteihin. Hevosista et koskaan tiedä ovatko ne hyvällä tuulella, huonolla tuulella vai pelkällä tuulella ja miten se sitten manifestoituu. Tammoilla hauskoja tilanteita aiheuttavat kiimat ja niiden laajuus ja kiihkeys. Oreilla taas on aina vähän kiima, joten sekin voi tehdä elämän yllätykselliseksi. Onhan se ihan eri asia taluttaa hevosta, joka kävelee kaikilla neljällä jalalla, kuin pelkästään kahdella. Varsat taas yllättävät toisinaan itsensäkin. Siinä on kerrassaan veitikkamainen eläinryhmä! Toisinaan niillä saattaa unohtua, että seinän läpi ei pääse mihinkään tai että ihmistä sattuu, jos laittaa etukaviot sen olkapäille.
3. Hevosharrastuksen parissa kunto ja lihakset kasvavat. Voipi olla, että ratsastaessakin jollakin, mutta enimmäkseen heinäpaaleja roudaillessa, kakkaa lappaessa, lunta luodessa, puomeja kanniskellessa ja karkulaisia jahdatessa.
4. Vapaa-ajanongelmia ei ole. On täysin normaalia ajankäyttöä käydä aamulla ennen töihin menoa valvomassa kengitystä, sovittamassa satulaa, kipaisemassa klinikalla tai seuraamassa hevosen hierontaa. Päivällä käyt sitten jarruttamassa työpaikan kohdalla jotta voit taas palata tallille vaikkapa ratsastamaan tai jakamaan heinää nälkäisille poloille. Jonkunhan niistä on huolehdittava, ressukat! Ja hevosen lihaskunnon ylläpito on tärkeää!
5. Viikonloppuisin liian monella suomalaisella aukeaa pullo. Hevosihmisen ei tarvitse sellaisesta huolehtia, sillä hän palaa perjantai-iltana tallilta yhdentoista korvilla ja kaatuu kuolleena sänkyyn. Täysin riehaantuessaan hän avaa oluen/siiderin, josta ehtii siemaista kaksi huikkaa ennen nukahtamista. Aamulla pöydälle jäänyt olunen/sidukka kaadetaan viemäriin. Lauantaiaamuna onkin jo kiire, koska tallilla on kisat/klinikka/valmennus/rieha/talkoot. Ja päivän päätteeksi kipaistaan Kotipizzan kautta kotiin ja sammutaan sohvalle kesken Hercule Poirotin.
6. Ihmiset ostelevat ihan liikaa turhaa krääsää. Hevosihmisenä tiedät, että siihen ei liikene aikaa eikä rahaa. Kaikki tulosi ohjataan lyhentämättömänä hevosen varusteisiin, vakuutuksiin, tunteihin, valmennuksiin ja hyvällä tuurilla omiin ratsastusvarusteisiin. Ne ovat niin kovalla käytöllä, että laatuun kannattaa satsata.
7. Hevosihminen ei valita turhasta! Jos on kukkarossa Matti, auto huollettu viimeksi 90-luvulla, oma jalka poikki ja varsalta saatu musta silmä, hevosihminen ei hätäänny. Sattuuhan sitä! Hevonenhan voi kuitenkin hyvin ja karva kiiltää. Ja aina tulee uusi kausi.
8. Jostain syystä hevosihmisellä riittää sydämessä tilaa useille hahmoille. Siksi talouteen tulee hankittua monesti myös vaikkapa koira. Siinähän se menee yksi koira ja hevonen, kuin yksi hevonen. Tämä ajatusmalli johtaa usein siihen, että tuskin se paljoakaan hullummaksi menee jos teetän varsan tai ostan nuoren tuohon kupeeseen kasvamaan. Jonka jälkeen katsellaan jo Oikotieltä pieniä tiloja, jossa on kenties jo tallirakennus valmiina.
9. Ratsastus on salaseuraan kuulumista. Vain hevosihmiset tajuavat toistensa juttuja, kaikki muut ovat aivan kujalla. Se on muuten aika hienoa.
10. Ei ole parempaa lajia!