Tällai kai.

Tällai kai.

Ai, kylläpä naurattaa taas omat oivallukset. Menin pitkäst’ aikaa Pullukalla ilman satulaa. Otin oikein reippaat laukatkin alkuvaiheessa, verrytelläkseni molemmat. En ollut moinaankaan, vaikka meinasin pudota, koska pitäähän sitä harjoitella. Yritin istua sillai rennosti sen tynnyrin päällä, koska ratsastessa rentous on mukamas hyve. No se on kyllä ihan paskaa. Rehellisyyden nimissä rennoksi voi heittäytyä vasta sitten, kun on ensin piiskannut keskivartalonsa olemaan kuin kivi. Jos keskikroppa on rento, koko saamarin teline huojuu, eikä mistään tule mitään. Rentoutta pitää etsiä ihan eri paikasta. Olin jotenkin ymmärtänyt (enkä varmaan ole ainoa), että kropan rentous on hyvä juttu. Virhe.

Itse asiassa juuri holtittomasti laukkaamalla alkaa pikku hiljaa löytyä se oma tasapaino, joka muodstuu väkisinkin oikeista elementeistä. Kun ei jaksa enää roikkua harjassa ja puristaa jaloilla, alkaa keskivartalo työskennellä. Jeah. Anna anteeksi, hevonen. Kyllä tää tästä.

KÄDET. Toverini Ville Virtanen loihe niin hienosti lausuman, että ole vyötäröstä alaspäin hevosen kanssa samaa, ja siitä ylöspäin omaa settiä. Jos keskikroppa on tiivis, käsillä on varaa toimia myös itsenäisesti, ei ainoastaan tukemaan tasapainoa.

JALAT. Erityisesti ilman satulaa ratsastaessa korostuu se tosiasia, että jaloilla ei voi puristaa. Satulassahan voi, mutta ilman satulaa se ei onnistu. Jos puristaa, hevonen ei tajua yhtään mitä pitää tehdä. Sen selässähän on tiikeri, joka pitää kynsillä kiinni. Jalkojen pitää antaa roikkua hervottomana. Juuri silloin löytyykin yllättäen – TADAA – istunta ja reidet! Yks kaks niillä kahdella voikin aikaan saada kaiken! Miten kätsää!

SELKÄ. Jos yrität myödätä selällä, kun laukkaat ilman satulaa, selkäsi kuolee kohta. Yhtäkkiä sitä tajuaa, että myötäämisen pitääkin tapahtua vatsapuolelta! Ja kas, näin muodostuukin vartalooni pylly, joka pysyy hevosen selässä kiinni. Vatslihakset paitsi kehittyvät, myös auttavat ratsastamaan paremmin. En millään jaksaisi tehdä kotona rutistuksia, mutta ilman satulaa ratsastessa ei oikein ole vaihtoehtoja. Henkiin jääminen vaatii tekoja!

HEPPA. Ilman satulaa tunnet hevosen selän. Jos hevonen kulkee ns. hyvin, tunnet sen selkäfileet kivasti pepussasi. Muutenkin kaikki pienet eleet resonoivat tuhatkertaisesti. Sitä tajuaa kuinka paljon satulan kanssa oikein hosuukaan ylimääräistä. Eihän se niin valtavaa tekemistä kaipaakaan. Heppa kuuntelee ihan ihmeissään, että mitä se nyt siellä väsää. Pienikin heilahdus aiheuttaa reaktion.

SUOSITTELEN. Kehityskäyrä on VAIN ylöspäin.