Lapset ritiäisalttarilla. Vas. Kalle, oik. Hilppa.

Tuli se päivä, kun Hevosjalostusliiton Sonja kutsuttiin paikalle tekemään lapsista Oikeita Hevosia. Jos joku luulee, että se on käden käänne, on väärässä. Mikäli lapsi on suunniteltu ja isän palveluista on maksettu, alkaa byrokratia. Näin karvahattuna kyselin joka mutkassa, että pitääkö minun lähettää joku paperi johonkin? Onko nyt kaikki ilmotettu ties mihin? Riittääkö jos makselen kaikki vaan joka paikkaan? Periaatteessa joo.

Sonja Hevosjalostusliitto kirjaa Hilpan tähden ylös.

Sain Hilpan syntymätodistuksen joskus kesän alussa. Tuijottelin sitä ihmeissäni ja mietin mitä sillä tehdään. Isänsä Lissabon on saanut sovitut 500 euroa vaivansa palkaksi ja äiti saanut ruokaa ja pitkän loman. Tiistaina sitten Hevosjalostusliittojen (jaa että semmosiakin on) Sonja karautti Hästbackaan tunnistamaan Hilpan sekä poikaystävänsä Urpån ja Kallen. Toimittiin näin: kerättiin nuoriso tallin käytävälle. Urpå oli vielä äitinsä kanssa, koska on hiukka jälkijättöinen (keskonen), mutta Kalle ja Hilppa olivat keskenään liikenteessä. Ensin Kalle ja Hilppa tuupattiin vapaaseen karsinaan odottelemaan, kun Urpån merkit katsottiin läpi. Sitten otettiin DNA- eli verinäyte, jolloin pieni poika vähän rempuloi. Myös sirua asennettaessa kekkalointi jatkui. Sillä aikaa Hilppa kokeili juoma-automaattia. Toimi.

Urpån valmistuttua Urpå ja äitinsä lähtivät takaisin tarhaan ja vuoroon tulivat Hilppa ja Kalle. Kalle se vähän arvelutti. Petra oli ollut kaukaa viisas ja haalinut jostain Ypäjän reissultansa mehukasta vihreää säilöheinää, jota nuoriso hörsi silmät kiiluen. Sonja Hevosjalostusliitto sanoi, että varaudu sitten, että verikokeesta ja sirun ampumisesta saattaa tulla tilanne eli tilsu päälle. Olin hiukka jäykkänä siinä. Näin silmieni edes kohtauksen, jossa Hilppa väistää sirua salamannopeasti ja siru osuukin meikäläiseen, jolloin olisi virallisesti Hippokseen ilmoitettu tamma. Ei kai se huono voi olla? Vähän niin kuin olis kaksi passia. No mutta Hilppapa yllättikin keskittymällä vihreään heinään niin totaalisesti, ettei huomannut a) verinäytettä tai b) sirun laittoa. Kunnon lapsi!

Sitten Sonja Hevosjalostusliitto kysyi ”Onko lapselle jo nimi mietittynä?” ”Juu,” sanoin minä, ”se on Heavenly Surprise.” Olin jo hyvissä ajoin pohtinut, että kaikki (!) Pullukan lapset tulevat olemaan Heavenly -etuliitteisiä, koska Pullukkahan on oikeasti Up to Heaven. Ja Surprise tuli tietty siitä, että Hilpanhan piti olla Pasi. Ja tulihan se myös yllätyksellisesti kaksi viikkoa etunenässä.  Ja kuulostaahan nimi hyvältä sitten olympialaisissa.

Intoilin kavereilleni, että hevoseni sai tänään nimen. Ei-hevos-kaverit kysyivät, että jaa, joitteko kahvit? Joo, kotona keitin itelleni kahvit. Voimme kutsua sitä sitten vaikka ristiäiskahveiksi. Melko korutonta, siis. Satanen meni rahaa sirutukseen ja tunnistukseen, omistajanvaihdos tässä vaiheessa 30e (tyttäreni ilmoitettiin toiseksi omistajaksi), mutta jos paperit olisivat olleet jo valmiit, muutos olisi maksanut 60e. Jösses. Vielä piti ilmoittaa kimppa-paperi, jossa minä vahvistin tyttäreni ja itseni puolesta, että saan edustaa hevostani. Logiikka? En löytänyt. Mutta onpahan nyt kirkonkirjat koossa ja raha vaihtanut omistajaa. Taas.

Juhlikaamme siis vastedes ristiäisten vuosipäivää aina 1.12.!

Petra palkitsee lapset vihreällä kullalla.