The Fredricsons. Bild: SVT

Sain kuuman vihjeen: katso SVT Play:lta (Ruotsin Yle Areena) sarja nimeltä Ryttareliten. Siinä seurataan kolmen ratsastajaperheen elämää lähietäisyydeltä. No minähän otin asiakseni. Kaksi vuorokautta myöhemmin: olen tuijottanut läppärin ruutua jokaisen löysän hetken. En ymmärrä sarjasta kuin noin puolet (jossain vaiheessa tajusin laittaa tekstityksen päälle, ruotsiakin ymmärtää paremmin jos näkee MYÖS tekstin), mutta olen AIVAN koukussa. Yksi perheistä (suosikkini) on Peder Fredricsson ja vaimonsa Lisen, sekä heidän lapsensa, hevosensa, koiransa ja kanansa. RAKASTAN TÄTÄ PERHETTÄ, ja haluan muutta heille.

Toinen perhe on Charlotta ja Rasmus Haid Bondergaard lapsineen, hevosineen ja koirineen. Vai oliko siellä koiria? No ainakin on puitteet kunnossa, eikä perheestä puutu kuin mitaleja. Tämä perhe on niin kaukana meikäläisen arjesta, että sitä on jo kiinnostavaa seurata. Iso määrä rahaakaan ei auta, jos haluaa huipulle. Töitä on tehtävä niin, että pää räjähtää.

The Haid Bondergaards.

Kolmas perhe on pojat-Zetterman ja äiti-Zetterman. Siinäpä vasta erikoinen setti. Poikien isä Royne Zetterman (maajoukkue-esteratsastaja hänkin) häippäsi nuoren naisen matkaan ja jätti perheensä. Pojista Daniel ei ole puhunut isänsä kanssa kolmeen vuoteen. Äitikin näyttää vähän kärsineeltä, mutta hommaa jatketaan kaikesta huolimatta. Välillä olen havaitsevinani, että jotain muutakin olisi voinut elämässään tehdä, mutta kun ei oikein ole kykyjä millekään muulle alalle kuin tälle ja ollaan tässä aika hyviäkin.

Perfektionisti-Daniel Z.

Alkuun mietin, että joo, rikkaat harrastaa. Sitten aloin katsoa sarjaa tarkemmin. Perhana, kyllä siellä on painettava melko pitkää päivää ja nimittäin ihan koko ajan. Jollei kisoissa tule meriittiä, sponssit häipyvät. Jos sponssit häipyy, rahat loppuu. Välillä täytyy aina myydä joku hevonen ja itku tulee rikkaallakin. Työtoveri, rakas ystävä myydään ja se muuttaa pois. Jäljelle jää hirveä tyhjyys ja kisoihinkaan ei enää pääse. Niillä rahoilla tosin rempataan tallia tai rakennetaan autotalli tai kunnostetaan kenttä. Mutta silti. KAIKKI pyörii hevosten ympärillä. Ihan kaikki. Vaihtoehtoja ei ole.

Ennen kun alan kateelliseksi mietin jaksaisinko moista. Tuskinpa vaan. On ihan kiva nukkua välillä pitkään ja lojua ilta sohvalla. Tai piipahtaa baarissa kavereiden kanssa. Mennä teatteriin tai keikalle. Semmoista ei pääse huippuratsastajille tapahtumaan. Koko ajan on painettava.

Jatkan siis sarjan seuraaamista ja alan harrastamista. Tänään menin tallille klo 11.30 koulukisoja kuuluttamaan ja palasin äsken, n. klo 21 kotiin iltatallin jälkeen. Siis melkein kuin Ryttareliten.

Katso siis täältä: SVT Play ”Ryttareliten”.

Suomi 100.