Katja 12v ja Aapo. Tätä sain harjata, mutta se puri. Ei haitannut.

Pienenä mikään ei ollut hienompaa kuin hevosen harjaaminen. Mistähän lie johtui? Ehkä siitä, että siihen pystyi kutakuinkin kuka vain, kun annettiin ohjeet. Ei voinut tehdä väärin. Kun sitten vihdoinkin pääsi johonkin oppiin (leiri, veikkaan), jossa kerrottiin MITEN hevosta harjataan ja MISTÄ, aukesi taivas. Nyt vasta osaankin!

Kun tyttäreni oli alkeiskurssilla Espoon tallilla, hänellä oli hoitoponi, jonka nimeä en nyt valitettavasti muista. Oli kuka oli, mutta tallille piti kiiruhtaa riittävän ajoissa, jotta poni ehditään harjata KAIKILLA HARJOILLA. Katselin tippa linssissä, kun Lapsi pyöritteli ensin kumisualla ponin kauttaaltaan, otti sitten pölyharjan, jolla enimmät ravat (mitkä) pois, sitten suka käyttöön ja ehkä vielä jollain jalkaharjalla jalat. Ja tietenkin PÄÄHARJALLA pää. Vain hullu yrittäisi harjata pään jollain muulla kuin pääharjalla! Kavioillekin oli oma harja, eikä se ollut se, joka on monen kaviokoukun päässä (huono).

Itsellä oli ihan täsmälleen sama meno hänen iässään. Erona oli kai pelkästään se, että meillä harjat olivat ämpärissä ja osa oli maalattu jonkun väriseksi, joka oli hevosen OMA VÄRI. Nykyään eivät viitsi edes maalata, höh. Lisäksi en ainakaan huomannut, että Lapsella olisi ollut kahta sientä, joista toisella putsattiin sieraimet ja toisella pylly. Joka jumalan päivä. Eipä tullut yllätyksiä vastaan sillä akselilla.

Kun sitten siirryin hoitamaan YKSÄREITÄ Juhani Ehon tallille, ilahduin, sillä siellä arvostettiin myös kunnollista harjaamista. Juhanin vaimo Annu kannusti harjaamaan hevosta sata vetoa päivässä. Intouduin tekemään rupeamaa yhdelle kolmivuotiaalle, vastaruunatulle korstolle. Teinkin sen sitten joka päivä ja ylin ylpeä. Annu tuli sittemmin sanomaan, että nooh, ei tuolla omalla kolmivuotiaalla niin ole väliä, että josko suuntaisit energiasi vaikkapa näihin saakelin kalliisiin kisahevosiin. Asia pihvi!

Warbert Ehon tallilta. Tätäkin sain harjata.

Miksi puhun nyt harjaamisesta? Luin lempilehteni Hevosurheilun perjantainumeroa viikonloppuna, ja siellä oli iso juttu Steve Guerdat’n hevosenhoitajasta Heidi Mularista. Ahmin artikkelin, sillä siinä Heidi kertoi miten hoitaa Steven mittaamattoman arvokkaita hevosia. Yksi perusjuttu oli HARJAAMINEN. Heidi vetää suurin piirtein samalla tekniikalla kuin minä ja lapsi pienenä! Vannoo harjaamisen nimeen ihan kunnolla. Se kuulostaa hyvältä, olen siis jäljilllä! Loogisesti ajatellenhan harjaaminen on paitsi hevosen ja ihmisen keskinäisen suhteen arviointia, myös hevosen tutkimista kauttaaltaan ja pinnallisen verenkierron elvyttämistä. Ei siis ollenkaan höpöhöpö-hommaa! Kyllä supergroomi Mulari tietää nämä jutut.

Harjaa sinäkin hevostasi, saatat parantaa yhteiseloanne!

Ja sitten muihin asioihin: 1) Kavioliitossa-podcast jatkaa kovaa menoaa Radioplayssa! Viimeisin jakso koski kisamuistoja, seuraava kohdistuu hevosen vammoihin. Kuulostaa vakavalta, mutta kyllä siitäkin saatiin naurunremakkaa aikaiseksi.

2) Kirjoitan huomenna kustannussopimuksen hevoskirjasta. Kyllä. Nyt sitä saa ruveta odottamaan. T.Nimim. Kestää, kestää!

Tätä on muuten harjattu, huomaatteko? Kuva: Jessica Strömberg