Käpälä kylmiössä.

Saattaa olla, että olen hysteerinen, mutta on siinä puolensakin. Olen hivellyt Hilpan kinttuja nyt lähes viisi vuotta, joten jos siellä joku muuttuu, tiedän sen heti. Pienistä lämpöilyistä kavioissa en ole juurikaan jaksanut murhetta kantaa, koska ne ovat monesti menneet ja tulleet. Näin on myös Pullukalla eli äidillään. Nyt tuli vähän eri tilanne.

Toissapäivänä kävin Hilpan jalat taas normaalisti läpi, ja havaitsin, että oikeassa etusessa oli polven ja vuohisen välissä pientä turvotusta ja lämpöä. Turvotus oli niin pientä, ettei sitä juuri silmällä nähnyt, mutta kädellä tunsi kyllä. Kysyin tietävämmiltä mitä teen ja neuvottiin kokeilemaan miten liikkuu. Näin tein. Hevonen liikkui moitteettomasti ellei jopa superisti. Ihan hirveän vammainen se ei siis ole. Seuraavaksi päiväksi oli joka tapauksessa sovittu vapaa tai kävelytys, joten meninkin illalla kävelyttämään Hilpuria. Jalka oli taas vähän turpea, joten kylmäsin sen ja läksimme kävelylle. Kävelyn jälkeen turvotus oli laskenut, mutta ei se silti tuntunut ihan normaalilta käpälöitäessä. Arkonut ei yhtään, eikä minkäänlaista epäpuhtautta liikkeessäkään näkynyt.

Sittenhän järkevä ihminen menee kotiin ja googlailee ja on hysteerinen. Yön aikana tapahtui seuraavaa: diagnosoin itse jännevamman, jonka perusteella päätin, että pistetään likka paksuksi. Orinkin olin jo keksinyt, koska luin perjantain Hevosurheilusta, että Juulia Jyläksen Finishing Touch Wareslagen spermaa olisi nyt saatavilla haluaville. Vaatimus oli, että tamman pitää olla ainakin 140-hyppääjä, mutta tähän keksin, että Hilppahan voisi kantaa JONKUN TOISEN ALKION! Ehdin myös suunnitella miten Hilppa muuttaa Keiteleelle synnyttämään, mutta se jäi vähän kesken, että kenellä minä sitten ratsastan.

Minä se vaan jyrsin nurmea, ei pal jalkakylmiöt heilauta.

Tänään sitten olin yhteydessä eläinlääkäri-Mynnan kanssa (nimi muutettu). Hän hivelsi Hilpan kintun läpi ja totesi, että onhan se eri tuntuinen kuin toinen, mutta ei tunnu kärsivän siitä. Ohjeisti pitämään viikon levossa ja kylmäten, ja katsotaan sen jälkeen missä mennään. Ei nyt ihan jännevammalta sitten vaikutakaan. No, onpahan suunnitelma kuitenkin kaiken varalta!

Tänään sitten kävelyttelin isoa koiraa pitkin pientareita ja otettiinpa me hieman tuntumaa maasta tunkevaan vihreäänkin. Aurinko paistoi ja tunnelma oli kaikesta huolimatta aika kiva. Tämmöistähän tämä näiden kanssa on! Yhtenä päivänä yhtä, toisena toista. Toisaalta, itselläkin on nyt tenniskyynärpää, joten ihan linjassa mennään!

Ihmiskyynärpää tuettuna.

AI NIIN! Eilen illalla käytiin tekemässä yhden kaverin (kerron sittemmin kenen) kanssa ENSIMMÄINEN JAKSO KAVIOLIITON PODCASTIA! Leikkelen sitä vielä vähän ja niin pois päin ja kerron sitten mistä sen voi kuunnella ja milloin. Mutta sen voin luvata, että KOVAA KAMAA ON TULOSSA! Juhuu!

Muista ummistaa silmäsi katsoessasi aurinkoon! Edes toinen.