Elän selvästikin kuplassa. Posti on lakossa, PPP pyytää anteeksi saamelaisislta ja aikoo tehdä saman myös romaneille ja meikä vaan pui omaa ratsastustaan. Arkena ajaudun sentään hetkeksi pois hevoshommista, kun käyn radiossa olemassa samanlainen ihminen kuin muutkin. On tässä silti riskinsä! Olen aina suhtautunut epäillen ihmisiin, jotka eivät näe oman kuplansa ulkopuolelle. Nyt olen luisumassa itse juuri sellaiseksi.

Toisaalta. Se, että maadotun hepan kanssa metsässä estää minua tempautumasta facebook-vänkäämisiin, joihin niin helposti tulee lähdettyä mukaan, ihan vahingossa. Kaikista hulluista ryhmistä olen jo luopunut poisluettuna Paskat luontokuvat -ryhmä, joka on ehkä maailman paras. Voisi muuten perustaa myös Paskat hevoskuvat -ryhmän, eikö? Voittaisin viikottain paskimman kuvaajan tittelin! Pitäähän ihmisen jossain pärjätä.

Tässä Hoh-liivi pilkottaa, mutta on kyllä hieno!

Tänään suuntaan pöpelikköön. Vaikka satais akkoja puukko suussa, meikä menee metsään. Koira, eli oman elämänsä Aulis Gerlander, johtaa joukkoa. Tavoittelen metsässä zen-tilaa ja yritän olla RATSASTAMATTA. Keskityn siihen, että hirvet/sudet/mörököllit ei hyökkäile ja pukeudun heijastimiin. Se muuten onkin päivän teema! Masan viime kauden ratsastaja lähti Viroon opiskelemaan, ja kertoi Suomessa käydessään, että Virossa saa sakkoja, jos ei ole heijastinta! Näin siis kaiketi jalankulkijoiden kanssa. Nerokasta. Minä olen aseistautunut tätä hommaa vastaan House of horsesin aivan verrattomalla liivillä. Liivin voi sujauttaa takin päälle, ja kas, näyt kuuhun asti! Samaan aikaan se lämmittää, jos pistät sen kiinni. Miten näin viisas keksintö on tehty vasta nyt?

Häntäänkin saa tämmöisen, jos mielii.

Heijastava satulahuopa on myös neuvokas keksintö. Kuvan huopa myynnissä ainakin Hipposportissa.

Usein heijastimien ja heijastinvehkeiden kanssa on se tilanne, että missäs helvetissä ne nyt onkaan, kun niitä tarvitaan. Liivi on niin ohukainen, että se katoaa helposti kaapin pohjalle. Kun kotoa asti sonnustautuu kunnon liiviin, ei kuulkaa ongelmaa ole. Hevonen kannattaa toki myös heijastuttaa. Konsteja on vaikka kuinka: on kinttujen ympärille kietaistavat tarrahommat, on selän päälle heitettävät heijastinviitat ja vielä heijastinrintaremmi. Varmaan on vielä joku! Pointtina siis on se, että keinoja kyllä löytyy. On ihan tuhra itkeä, että auto meinasi ajaa päälle, jos ei näy. Autosta ei näillä keleillä näe edes tietä.

Ja niin kuin Hill street blues -sarjassa (tietäjät tietää) jo aikanaan sanottiin: Let’s be careful out there!

Suhtaudun avoimesti tulevaisuuteen.