Mies ja satula.

Mies ja satula.

Ah ja voi! Taas ollaa mieliaiheessani satulakaupassa. Meillä ehti olla puolisen vuotta kivahko penkki, ei ihan täydellinen meille, mutta kukaan ei kipeytynyt eikä sairastunut eikä joutunut hinnan takia vankeuteen. Sitten tosiaan törmäsin tähän “KYLLÄ, OLEN TÄYDELLINEN JUURI TEILLE” -satulaan, jonka merkki ja malli sattui olemaan Prestige X-perience. Ei tarvinnut edes googlettaa kun arvasin, että nyt puhutaan muuten kalliista penkistä. Muutenhan se ei olisi ollut sopiva ensinkään. Tämä on ihan linjassa muun elämäni kanssa: vuosia sitten etsittiin oikein stylistin kanssa kimpassa uutistenlukija-Katjalle blazeria ja arvatkaa kuinka moni oli sopiva? Yksi! Ja tokihan se maksoi jotain 300 euroa. Elikkä tosissaan.

Ei kait siinä, pistin sitten heti oman penkin myyntiin ja se lähti vaivatta sovitukseen. Suattaapi olla, että huomenna penkkiä on sovitettu ja homma etenee myönteisesti. Tilanne on nimittäin se, että meillä ei olekaan nyt mitään satulaa. Vuokraaja keräsi tänään kaiken rohkeutensa ja meni ilman. Vauhti ei kuulemma päätä huimannut, koska tasapaino. Ymmärrän hyvin. Pullukan selkä on hirveän kiva ihan paljaaltaan, niin kuin on puhuttu. Omat hallintalaitteet vaan saattavat vähän heilua holtittomasti. Eikä tässäkään nyt muuten niin olisi ihmeteltävää, mutta kun satuin ilmoittamaan lapsen ja Pullukan lauantaina kisoihin. Siis ESTEkisoihin. Olisi siis ihan okei löytää siiheksi joku läpyskä selän peitteeksi.

Otin välittömästi yhteyden hovivälittäjääni Hipposportin Atteen. Atte sanoi, että aivan totta, on heille tulossa sovituskappaleeksi Prestige X-perience ja vieläpä pitkäkoipien versio, mutta ihan ei pystytä sanomaan rantautuuko se perjantaina vai maanantaina. Onhan lähtömaa kuitenkin Iltalia. Siellähän maanantai ja perjantai saattavat merkitä samaa asiaa. Niinpä avasin koko rubikin kuution Atelle, että onko ideaa millä mennään lauantaina kilvanratsastukseen. Hän kehotti kokeilemaan heillä testipenkkinä olevaa Bruno Delgrangea jollei muuta ilmaannu. Kiitin mahdollisuudesta ja tajusin saman tien, että mitä todennäköisimmin tämä Bruno Delgrange tulee myös sopimaan Pullukalle kuin hansikas, sillä Brunoja ei juuri alle neljän tonnin irtoa.

Summa summarum, joudun perikatoon näiden saduloiden kanssa. Ne on NIIN IHANIA ja NIIN KALLIITA, että jos ns. vanha persikka menee vielä kaupaksi, niin sitä joudun kohta myymään. Mutta se on pieni hinta hyvästä satulasta se! Monesti ole miettinyt, että jos hevosen hintaan lisättäisiin kaikki tarvikkeet mitä niille on hankittu, niin nousisi kaiken maailman puskashettistenkin hinnat helposti kymppitonneihin. Kyllä ihminen on hölmö otus. Ja kun oikeasta kulmasta katsoo, niin varakaskin.

On semmoinenkin ihmisryhmä, joka viittaa kintaalla tälle satulahulluudelle. Ei siinä mitään, jos homma sujuu! Meillä ei saa edes harjata vääränlaisella harjalla, saatika ratsastaa vääränlaisella satulalla. Siinä ei ihmisen näkemystä juuri kysellä.

Kumpi on hullumpi, ihminen, joka syytää kaikki pennosensa (lainatut) satuloihin, vai ihminen, joka syytää kaikki rahansa LAUKKUIHIN? Olen kuullut, että niistäkin voidaan maksaa tuhansia euroja. LAUKUSTA. Rohkenen arvioida, että sama diagnoosi molemmilla. Kunhan hankinta tekee onnelliseksi, ihan sama mitä se maksaa! Vai miten olis tämä kisakaappi?

 

Kumman kaa?

XPERIENCE-2louis-vuitton-palermo-bag-1