En olis ehkä uskonut, mutta tuli se päivä, kun tosiaan kävin magneettikuvauttamassa (Ei oo muuten pahan hintanen Helsingin magneettikuva, 270€ lausuntoineen) selkäni, koska joku sitä seuraavassa hetkessä kuitenkin kysyy. Oli nimittäin suunnitelmissa lakata vinkumasta selkäkipua ja alkaa tehdä asialle jotain. Sen verran ehdin jo tehdäkin, että aloin käydä Tempaus Areenalla kaksi kertaa viikossa. Kyseessä on siis painonnosto. Voin kertoa, että se hätyyttää useita lihasryhmiä.

Selekä kuntoon, niin pääsen kohta ehkä tämänkin kyytiin! Hän on Poppana.

Eilen sitten kohtasin fysiatrin, Veli-Pekka Valkosen. Ensin tutkittiin yhdessä magneettikuvaani. Sieltä löytyi mm. erittäin tilava hermokanava tai joku, mutta enivei siellä mahtuu hermot kulkemaan iloisesti, eikä ole ahtautta. Parissa nikamassa on otettu vähän hittiä, mutta koska ne eivät ole siirtyneet, on tilanne ihan okei. On kuulemma ihan hyvä tilanne, jos kerran kivut ei ole sen kummoisempia. Valkonen sanoi, että avain kivuttomuuteen on ehdottomasti asianmukainen lihaksisto. Ja sillä hän tarkoitti paitsi toki lihaskuntoa, myös oikein hermottuvaa lihasten ketjuttumista. Tämä tarkoittaa sitä, että kroppa toimii oikein, eikä erinäiset lihakset lintsaa ja toiset tee ylitöitä. Siihen auttaa muutama kerta ohjattua liikuntaa semmosen jampan kanssa, joka tietää mitä haetaan. Valkonen kysyi myös onko ongelmia ratsastaa toiseen suuntaan. Sanoin, että juu, vasemmalle on vaikeampi. Hän sanoi, että ei ihme, mutta se korjataan kyllä.

Kaiken kaikkiaan olin hirveän iloinen kohtaamisesta, vaikka se oli arvokas (262€). Tai ehkä juuri siksi. Meillä yrittäjillä kun ei ole työterveyttä, niin pitää iloita, jos saa rahalle vastinetta.

Äsken otin yhteyttä siihen jamppaan, joka tulee ohjaamaan mua kroppani kanssa. Ei vastannut vielä. Odotan. EDIT. SOITTI! MEEN HUOMENNA!

Summa summarum: Valkonen sanoi, että selkä ei ole ongelma. Kun lihaksisto saadaan sitä optimaalisesti tukemaan, ei ongelmaa ole. JUHUU!

Jo toinen hieno mieskohtaaminen viikon sisään! Ensimmäinen oli se kuuluisa Juho Norilo. Meillähän oli edellinen estetunti mennyt perseenreiälleen, joten tunnelma oli ankea sen jälkeen. Myöskään viime torstain koulutunti ei ollut mikään onnistumisien riemuvoitto. Perjantaina oli sitten estetunti, ja sanoin Juholle heti kärkeen, että nyt on usko omaan ratsastukseen hiukka alhaalla. Hän sanoi, että JAA, NO NOSTETAAN SITÄ!

Voi elämä. Niinpä ensin nostettiin puomit ja sitten alettiin harjoitella voltteja, jolloin pääsin paremmin kulmiin. Jankkaamalla saatiin hyviä tuloksia ja hevosesta tuli hyvä (minusta myös). Sitten loikittiin. Ja voi juukeli se meni HIENOSTI! Aivan kerrassaan! Olin jo itse suorituksesta kerta kaikkiaan pyörryksissä, mutta vielä enemmän pyörryksissä olin siitä, kun julkaisin videon kolmen esteen radastamme (instasssa Kavioliitossa30v), ja Suski Fagerström kommentoi, että MEINAATTEKO LAATUARVOSTELUIHIN. Apua! Mihinkä? Pyärryn! Ja siltä seisomalta päätin, että tietysti meinataan! Nyt pitää vaan keksiä kuka hevoseni siellä esittää. iik! Onneksi tässä ehtii vielä vaikka mitä, sillä kinkerit on 18.8. Ehtii heppa laitumellekin lojumaan vaikka koko kesäksi!

Kyllä on kuulkaa kivaa kaikki muu, paitsi sää. Tällä hetkellä tulee niin kovaa vettä, että voihan perse. Eikä se mitään, mutta kun on pakko kulkea jäisen maan vuoksi Icebugeissa, ja niissä on isot reiät molemmissa kengissä. Kuuluu aika nopeasti lits läts jaloista. Sukasta sai puristaa vettä. Kevättä kohti siis!

PS. Aira Toivola on muuten keskittynyt selkävaivaisten istuntaan! Kannattaa tutustua, jos vaikka olisi apua.