Tässä paahtaa horsexplore.com, jolla on myös suomalainen edustus.

Tässä paahtaa horsexplore.com, jolla on myös suomalainen edustus.

Johan oli merkillinen lauantai täällä! Eikä ollut paljon vähemmän merkillinen edellinenkään päivä. No, aloitetaan perjantaista. Maastoilin Pullukan ja koirien kanssa tyylilleni uskollisesti ympäri pöpelikköjä. Autereisella kalliolla silmäni kiinnittyi ensin karvaan, sitten naamaan: KETTU! Se köllötteli kiekuralenkkinä auringon lämmittämällä kalliolla. Sain häneen katsekontaktinkin. Kettu ei ollut minusta tai Pullukasta moinaankaan, mutta kun se näki Hapsun ja Tupsun, nuo auringonlaskun koirat, se hiippaili vähin äänin puskaan. Koirat pysähtyivät tuumien: “Voisin vaikka vannoa, että täällä haisee villieläin,” tuumasi Hapsu, johon Tupsu jatkoi “Kyllä näin on, kuomaseni. Ehkä jänö?” Nenät pitkänä kaverukset siinä uumoilivat, mutta voipi olla, ettei kavereilla ole ketulle sanaa, joten löytämättä jäi. Sen sijaan jänistä kohta jo jahdattiin tärkeänä. Siis aivan eri paikassa.

No siis lauantaina eli tänään olin Ratsastusmatkailuseminaarissa. Ratsastajainliitto sen järjesti ja mukana oli muutama vaellusreissuja järjestävä ja/tai järjestänyt hahmo ynnä asiasta kiinnostuneita. Ehkä hienointa oli nähdä melko ikääntynyt pariskunta (arvio jossain 70 tienoilla), jotka ramppasivat omien sanojensa mukaan yhtenään joillain ratsastusmatkoilla. Siis maailmassa. Bulgariassa oli kuulemma makeinta ikinä. Tuohon pyrin.

Eräs entinen ravintoloitsija, alun perin toimittaja, kertoi siitä, kuinka hän halusi testata ystävänsä kanssa miten mahtoi onnistua aikanaan Marskin Siperian poikki suorittama vakoilureissu hevosen selässä. Retkeen meni 1 1/2 vuotta. Oli kuulemma melkoinen kokemus. Matkaa kertyi 7500 kilometriä, josta 7000 yhdellä hevosella. Siinä on muuten kestävä hevonen.

Yksi henkilö oli kiertänyt Etelä-Amerikan, Italian, Albanian, Islannin ja Mongolian ratsastusreissut. Ainakin. Oli siinäkin tarina poikineen. Hauskimpana mieleen jäi en muista mikä maa, mutta kun porukka laukkasi pellolla ja perään lähti puimuri, niin vauhtia lisättiin. Se on ainakin varmaa, että Suomi se ei ollut. Suomessa olisi jo soitettu poliisi, palokunta ja lastensuojelu paikalle, unohtamatta eläinsuojelu- ja agraariviranomaisia. Noin alkuun.

Seminaari oli todella kiinnostava ja täynnä hyviä tarinoita. Suuri osa suomalaisista järjesti issikkavaelluksia jossain päin Suomea. Suurimmat ongelmat näyttäytyivät maankäytössä tai nerokkaiden asiakkaiden itsearvioinnin puutteessa. Kas kun täällä jos Miettinen ostaa maata, niin sinne ei perkele Vitikaisella tai Blomkvistilla ole mitään asiaa, etenkään hevosten kanssa. Näin ollen pitkiä maastoreissuja on vaikea suunnitella. Harvat kunnat todella arvostavat hevostaloutta, vaan suunnittelevat surutta asuinkomplekseja tallien takapihoille (vrt. Tuomarinkylä). Onneksi kostoksi meitä on koko ajan enemmän. On vain ajan kysymys koska iskemme takaisin. Ja silloin sattuu juhaa leukaan. Olen joa loittanut oman kostoni hankkimalla koko ajan hevosia.

Viime vuonna hevostalouden tila oli Hippoliksen mukaan tämä. Että kyllä tämä tästä iloksi muuttuu!

Perusreissu.

Perusreissu.