Hauskaa: äitini 82v. asuu senioritalossa, ja on nuorimmasta päästä asukkaita. Minä olen 54v., ja olen vanhimmasta päästä lajini parissa. Toki on vanhempiakin, mutta kyllä mulle taivastellaan koko ajan, että mitä, hyppäätkö vielä ja laukkaatko maastossa. No juu.
Ja todellakin hyppään! Tuli päivä, jolloin sovin Juho Norilon kanssa, että hän tulee pitämään meille ensimmäisen estetunnin. Miksi Juho? No ensinnäkin olin kuullut paljon hyvää Juhosta, ja toisinnäkin Juho oli valmis hyppäämään selkään, jos juttu vaikuttaisi menevän metsään. Hevosta ajatellen, siis!


Menin siis maneesiin ja taluttelin Lenniä odotellen Juhoa. Kun hän sitten saapui, ilmoitin, että koko lähipiirini oli sitä mieltä, että on huomattavasti viisaampaa, jos Juho tekee Lennillä ensimmäiset hypyt. Mitäpä Juho siihen? ”HÖPÖ, HÖPÖ, nouset selkään nyt ja minä laittelen näitä esteitä.” Asia selvä! Mitäpä sitä siihen.
Juho rakensi KOLME estettä. Herrajumala, niin monta! Ravailin ja laukkailin pitkin poikin. Hevonen tuntui ihan hyvältä. Onhan se kuitenkin käytännössä reilut 3,5 vuotta. Toukokuussa neljä. Ei kai siltä hirveämpiä voi vaatia?
Sitten aloitettiin. Ensin laukassa yli puomien (oltiin jo tehty aiemmin), ei mittään ongelmaa. Lennillä on aika iso laukka, ja nyt se viiletti ihan hyvää kyytiä. Se on kiva, sillä alkuun laukka jäi vähän niin kuin piippuun. Sekin on normaalia.



Sitten se Juhonperkule pisti meidät suoraan kiertämään rataa. Ensin laukattiin yhden puomikeon yli, sitten suoraan toiselle ja kohta jo kolmannelle. Oho. Ja arvatkaas: meitsi selvis ihan hyvin! Hevonen äityi hiukka vahvaksi (ekaa kertaa), mutta ei haitannut menoa. Paitsi hänen korvistaan näkee, että ei sais pidättää.



Sitten Juho kysyi: ”Miltä tuntui?” En oikein tiennyt miten osaisin selittää, että olen taivaassa enkä ole ikinä tehnyt mitään näin makeeta, kuolen onnesta. Tai ehkä osasinkin. Juhoa nauratti, sanoi: ”Kisoihin vaan!” Jestas. Pitääkö tässä siunaa ja varjele ostaa kisalupa?
Sitten kolme estettä nostettiin ristikoiksi. Ensin mentiin vain yhtä kahteen eri suuntaan, se oli vihreä-puna-keltainen. No prob. Sitten siirryttiin menemään koko kierrosta, eli tämä ensin, seuraavaksi sinivalkoraita ja lopuksi vaaleanpuna-valko, jossa kirkkaanvihreä lötköpuomi. Koska sekä äitinsä Pullukka, että siskonsa Hilppa suhtautuvat epäillen sinivalkoiseen, näin teki myös Lennifer. Sitä katsottiin silmä kovana ja saatettiin hieman yrittää luikerrella ohi. Vaan siinä kohtaa vastaan tulivat tädin jalat, jotka eivät päästäneet pientä hevosta mihinkään. Voitto! Jumaleissön, mentiin RATAA! En kestä miten makeeta!






Hevonen laukkasi niin hienosti ja kääntyikin niin kuin on sovittu. Useammin tultiin oikealla laukalla alas esteeltä kuin väärällä. JUHUU!
Juho kysyi loppuun jännittääkö Venla-ehdokkuus. Sanoin, että paskat siitä, sillä OLENHAN HYPÄNNYT OMALLA NUORIKOLLANI EKAA KERTAA! Onneksi tajusin tämä lajin ennen eläkettä.



Joo, voitin siinä samassa rytäkässä Vuoden juontaja -Venlan, joka on siltä osin iso juttu, että se jaettiin nyt ensimmäistä kertaa. Eikö olekin kreisiä! Ihan kuin juontajalla ei olisi mitään merkitystä ohjelman kannalta! Kyllä sillä taitaa kuitenkin olla. Niin että jee!
Kysymykseen mitä nyt teen, kuuluu vastaus näin: teen juontokeikkoja, puhekeikkoja ja vedän paneelikeskusteluita ympäriinsä. Kirjoitan myös kolumneja ja KAVIOLIITOSSA-kirjan kakkososaa. Sen pitäisi ilmestyä loppuvuodesta. Ja tietysti keskityn pikkupoikiini, eli Göstaan ja Lenniin. Bestest!
Kaikki kuvat Jenni HIntikka insta: @jenni.johanna.photography



Oon 62 v. 6 v sitten palasin satulaan. Käyn ratsastuskoulussa tunneilla 1-2 x vko. Ja hyppään, se on parasta! Toki vaihdoin kevätkaudelle helpommille estepainotteisille tunneille, koska piuhat on pidentyneet… regatointikyky ei ole sama kuin nuorempaan. Kerkeen mennä jo ainakin 2 laukka-askelta ennenku open ohjeet rekisteröityy aivoissa ja pelihän on menetetty jo silloin. Mutta ihanaa on silti.
Mä vierastan tuota seniorisanaa. Niin kauan kun teen töitä olisin mieluummin ”työikäinen”. 😁
Seniori-sanaa käytän siksi, että suomalaisessa ratsastuksessa senioreja ovat kaikki yli 25-vuotiaat. Enne oli jopa yli 18-vuotiaat.
Valtavan paljon onnea niin hypyistä kuin Venlasta!!! Itse aloitin hyppäämisen viime syksynä 35v. tauon jälkeen ja helmikuussa tulee 50v.mittariin. Aivan mahtavaa ja opettaja oli sitä mieltä, että kavaleteista voin siirtyä heti 60-70cm esteisiin. Mä painoin tässä jarrua.Vielä. Olen aivan ihastunut Tiluksilla ProCastiin. Onko sille tulossa jatkoa????
Kiitos! Mikä on Tiluksilla ProCast?
Niin muuten on! Ihanaa että elämä ei oo mennyt hukkaan kun on saanut hypätä hepalla!
Tämä juuri!
Hyvä sinä! Ihana hevonenkin sulla on.
T. Täti joka aloitti uudelleen estekilpailut 50v ja uusi kisalupansa myös vuodeksi 2023, jolloin 61v tulee täyteen. Ei mitään huomiota omituisiin kysymyksiin iästä, vaan lisää treeniä ja ensi kesänä kisat ihan omaksi ILOKSI!
Kysymys, eikö sulla joskus ollut paukkuliivi käytössä? Nyt näyttäis olevan tavallinen turvaliivi? Miksi?
On se kaapissa joo. Oneglma on oikeastaan muisti, olen todella huono muistamaan sen kiinnittämisen/irrottamisen ja jatkuvasti ollaan patruunaa vaihtamassa.
No en tiedä mitä iloa kisoista on, mutta kattellaan 😀
Hienoa🥰 että nautit. Minä ratsastan myös. Kolme koulua ja yksi puomitunti kk. Syksystä kevääseen. Ikää on jo 74 v.
Hyvä hyvä!
Mikä on tämä uusi hevosesi?
Hän on Pullukan keskimmäinen varsa! Eli omakasvatti.
Olen kuulut 2 vuotiaistakin joilla harjoitellaan laukannostoja, ei kannata polttaa kynttilää kummastakin päästä.
Niin. Minun hevosenihan on neljä.
Mahtavaa kuulla, että Kavioliitto II on tulossa; sain juuri ykkösen luettua ja pidin siitä tosi, tosi paljon. Toivoin, ettei kirja loppuisi ollenkaan. Meille aikuisille on ihan liian vähän hevosaiheista ei-tietokirjallisuutta, mutta niin on lapsillekin, olin nimittäin juuri eilen lapsenlapsen kanssa kirjakaupassa etsimässä hänelle hevoskirjaa jota ei löytynyt. Ei yhdestä eikä toisestakaan kaupasta. Lapset lukevat kuulemma fantasiaa vaan.
Tunnen tuskasi! Juuri tämän takia kirjoitin kirjani. Että olis edes jotain!