Shettisvarsa!

Hei, olen Minni ja olen luonnonvarainen villieläin.

Voi hyvä jumala, nyt on sekin ihme nähty. Shettisvarsa. Haluan sellaisen välittömästi omaan olohuoneeseeni koirien kanssa temmeltämään. Korvaahan vakuutus jos parketti ottaa vähän damagea?

Ystävälläni on pieni ponitila Siuntiossa ja läksimme eilen lapsen kanssa käymään siellä. Jo pihatielle kääntyessämme näimme sen: kuukauden ikäinen shettisvarsa. Auto siihen, ja käpälöimään. Onneksemme tämä pieni henkilö oli hyvin utelias ja rohkea, kuin myös äitinsä kyllästynyt. Saimme kaulailla lapsosen kanssa mielin määrin, ja osasin kuin osasinkin rapsuttaa pikkuhenkilöä täsmälleen oikeista paikoista. Sydämeni on edelleen sillä laitumella.

Aah, uuh, ööh, just siitä, just siiiiitääää!

Sitten tuli omistaja ja sanoi, että kiva kun ootte siinä, laitetaas samalla äitihepalle (vähän koiraani isompi) rasvaa harjamartoon, kun hänellä on kesäihottumaa. No se ei rouvalle käynyt. Alkoi ankara takaa-ajo. En ole koskaan ennen ajanut takaa shettisperhettä. Koirat osallistuivat innokkaasti tehtävään, jonka johdosta shettikset alkoivat ajaa takaa koiria ja me ajettiin takaa shettiksiä. Hyvä meininki.

No niin, heeetkineeeen nyt! Hanki sinäkin vapuksi poni narun päähän.

Saatiinhan rouva sitten nalkkiin ja pitkäkätisin meistä (minä) levitti rasva käsivarrenmitan päästä, koska pikku kaviot viuhuivat koko ajan. Hih. Hirveitä petoja. Koirista toinen olikin jo saanut säkärin ja istui ojassa järkyttyneenä ja toinen taas oli muuten vaan raiteiltaan, koska oli kokenut vääryyttä.

Sitten jatkettiin matkaa, tyttären oli määrä ratsastella yhdellä kaverin poneista. Huudeltiin siinä matkalla koiraa, kunnes muistettiin, että ai niin, sehän on kuuro. Siis kaverin koira.

Parhaus näyttää tältä.

Lapsi pääsi laukkaamaan pitkin peltoa upealla ponilla ja äiti pääsi juorumaan sydämensä kyllyydestä. Se on hevosnaisen taivas.