HAE MEIDÄT SISÄÄN JA HETI.

En voi uskoa, että jännittäisi mennä oman hevosen selkään, mutta näin kävi. En ole ollut yli viikkoon Hilpan selässä, ja eilen sinne kiipesin. Hilppa oli ollut viikon lomalla ja katsoin viisaaksi juoksuttaa ensin “löysät pois”. Mitkä löysät. Hän oli siis löysä ja ei se löysyys mihinkään lähtenyt. Selkään vaan!

No kyllähän se etenemishalu sieltä löytyi. Kun rouva meni selkään, alkoi pikkuhevonen kipittää. Niin kuin kymmenet tuhannet kerrat aiemminkin, tunsin, etten osaa ratsastaa YHTÄÄN. Onneksi en uskonut tunnettani, vaan jatkoin kylmäpäisesti. Perkeleen lomat, sotkevat hyvät reenit. Toisaalta, syy huonoon ratsastamiseeni SAATTAA johtua myös selästäni, joka on nyt vihoitellut kunnioitettavat kaksi viikkoa ellei enemmänkin, ja olen kaiken järjen mukaan vinossa kuin banaani. Yleensä se on ratsastaessa huono asia. Tilannehan on siis se, että ratsastaessa ei satu ollenkaan, mutta kaikkina muina aikoina kyllä. Yrittääkö universumi kertoa minulla jotain? Pitäisikö minun luopua töistä, nukkumisesta, autolla ajosta, kotitöistä, ja vain ratsastaa? Pahaltahan se tuntuu, mutta jos universumi haluaa…

Hyvä uutinen on se, että osteopaattini Vesa Valtonen on nero. Hän suoristaa minut käytännössä pelkällä katseella. Sain ajan perjantaille.

Siiten uutisosio:

Kesällä meidän talli aikoo järjestää leirin Ypäjällä. Tarkoitus on mennä dressagea, hypätä, ja KOHDATA MAASTOESTEITÄ! Wo-hoo! Sinne mennään Hilpan kanssa, se on saletti! Pitänee tarkistaa vakuutukset ennen reissua.

Sain muuten terveisiä Lenniltä! Hän voi mainiosti, mikä on erityisen kiva kuulla kesän lähellä-kuolemaa -kokemuksen jälkeen. Hän jakaa arkensa Reipas -nimisen suokkipojan kanssa, joka on pomo. Lennillä on siis turvallinen nuoruus, sillä väkevämpi poika pitää huolta, ettei Lenni hönöile.

Moi! Pistin ton Lennin vartioimaan, kun mä otan vähän zetaa. Kuva: Serkkuni

Lopuksi kulttuuria:

Bookbeat on seurannut matkassa siitä asti, kun toissa kesänä ryhdyin hommaan. On todella kiva körötellä tallimatkat kuunnellen kirjaa. Tällä hetkellä on menossa Kauko Röyhkän kirja Marjatan poika, joka on muuten hyvä, ja jonka innoittamana kirjoitin runon, joka saattaa liittyä tulevaan iltaani:

ILTATALLI

Työpäivän jälkeen tallilla

mua hevoset tarhoissaan odottaa

on hommat sillä lailla mallillaan

että taivaasta vettä putoaa.

On hevosia monta, loimiakin

kastun ja uppoan paskaan

loimet vaativat kuivatustoimiakin

teen telineille noston raskaan.

Mä heiniä kuskaan ja kannan

on hevosilla iloiset naamat

lihaville vähemmän annan

siitäs saatte, paksut laamat.

Kun väkirehuihin siirryn

laskeutuu talliin ilo

taivaan enkelinä hevosille piirryn

toisille litra, toisille kilo.

Ovelta huikkaa tyytyväinen hepo

on heillä jo kaikki hyvin

“Sua odottaa, Katja, nyt lepo,

on kiitollisuutemme syvin.”

Kotiin.

Kuva: Tanita Turunen