Matkaajat.

No me tehtiin Lapsen kanssa silleen, että herättiin tiistaiaamuna kuudelta. Siitä kurvattiin Svartvikin tallille, josta haettiin pieni heppa-auto vuokralle. Tämä kaikki siksi, että ohhoh, Pullukkahan pitää jo saada siemennyksen piiriin!

Puntaroin aikani, että mihin nämä hyväkkäät muuttavat siemennyksen ajaksi. Asuivat nyt Lappeenrannassa. Orin (Gigolo van Paemel) luo oli sen verran pitkä matka, että sinne asti en arvannut kesäkuumalla lähteä. Soittelin KS-tallillekin, ja sieltä sanottiin, että tervetuloa vaan, mutta kalliiks tulee, koska ori on eri kohteesta. Ymmärsin. Mietin vielä. Sitten kaveri vinkkasi, että vie samalle tallille, missä eläinlääkärin omat hevoset on. Heureka! Näinhän me tehtiin.

Oli tarkoitus, että ammattilainen kuskaisi, mutta joko palvelu osoittautui liian kalliiksi tai sitten myytiin ei-oota, joten itse päästiin ajamaan. No, ammattilainehan se olen minäkin, kylläkin radioalalla (Radio Nostalgia, iltapäivät 14-18 ma-to). Sinä päivänä lintsasin.

Menomatka sujui jouhevasti. Hörpittiin kahvia ja rupateltiin. Paikan päälle saavuttuamme kävi ilmi, että nuorella herralla ei ollutkaan koskaan ollut vielä riimua päässä. Hups. No, hevoskuiskaajalapseni (myös kuntosaliharrastaja, onneksi) käytännössä nosti varsan autoon. Äitinsä vähän pyki, mutta meni sitten. Ei suurempaa draamaa saatu aikaiseksi. Ei kun luukut kiinni ja asvalttia nielemään!

Perillä! Arvatkaa heiluko auto, kun Pullukka hankasi häntäänsä tirkistysikkunaamme.

Eväänä rouvalla oli tuoretta heinää, pikkuherra Lennillä oli toki tissi. Jossain vaiheesa kurkin ikkunasta, että miksei rouva syö. Apua! Oliko joku hätänä? Ajettiin tien sivuun. Kävi ilmi, että rouvan hihna ja/tai kaula oli liian lyhyt, ei ylettänyt! Pannahinen, ei kun riimu kaulalle, ja matka jatkui. Kurkittiin sitten ikkunasta miten kivasti homma eteni, koska rouva sai välillä rapsutettua lapsen pyllyä ja yletti ruokaansa. Ei niillä ollut edes hiki! Meillä nupin porukalla sen sijaan oli. Ai saakeli. Jossain Pukaron Paronin nurkilla tempaistiin Hesburgerit. Se kuuluu reissun, sanoi Lapsi. Ei Mäkdonalds, ei Purkerking, vaan nimenomaan Hese. Ok. Pikaruoan saaminen kesti 15 minuuttia. No on se tietysti nopeampi kuin esim. karjalanpaisti from the scratch.

Oikein silmät menee rakoselleen, kun on niin ihanaa tuo sisätutkimus.

Perille saavuttiin jo kolmen korvilla. Pihalla odotti ihanainen eläinlääkärimme Hanna Nikander, joka tuikkasi lähes siltä seisomalta ultrapuikon Pullukan intiimille alueelle. Ja mikä korneinta, Pullukka nautti joka hetkestä! Mikään ei ole Pullukan mielestä ihanampaa kuin gynekologinen tutkimus. Siinä olemme eroavaisia. Keltarauhanen näytti kuulemma otolliselta, joten tänään rouva saa kiimapiikin. Sunnuntaina ultrataan uudemman kerran. Jos tähdet on kohdillaan, siemennys osuu ensi viikkoon. APUA! JÄNNITTÄÄ!

Ja sitten laitsalle! Parasta.

Viime kesänä minä, Lapsi ja kaverinsa Aimo (nimi muutettu) kuskattiin sperma omakätisesti laatikossa  paikalle. Silloin natsasi. Tulemme tod.näk. toistamaan menestysreseptin tänäkin kesänä.

Wo-hooo!

Ja Hilppauutisia: Etukaviot sen verran repaleena, että odotan maanantain kengitystä kunnes jatkan reenejä. Eilen suihkuttelin hänet ja vein maneesin viileään hölkälle. Ei yksi, vaan KAKSI ihmistä oli sitä mieltä, että Hilppa on laihtunut. !!!!!!! Kuvia tulossa.

Lauman muu jengi kurkki hyllyltä.